Mikä on ollut pahin/kauhein/ikävin kokemuksesi hevosen kanssa?
Tähän kysymykseen tulee kaksi vastausta, ensimmäinen niistä on Petterin mahahaava. Elämä heitti tuolloin kuperkeikkaa, eikä pelkästään sen takia että ponini oli sairas, vaan sen takia miten tallilla siihen suhtauduttiin. Toimin kuulemma vastuuttomasti, enkä ajatellut hevosta. Tein raskaan, mutta oikean päätöksen kaikkien kannalta: jos en osannut hoitaa hevosta, miksi yrittäisin itse hoitaa sitä? Annoin Petterin siis täysihoitoon, tai melkein täysihoitoon. Kävin itse siivoamassa karsinan ja tarhan päivälääkkeen aikana ja iltalääkityksen aikana tarjoilin yöheinät kaikille tallin hevosille. Kolmisen viikkoa menimme näin, kunnes sain vastuulleni reiluksi viikoksi kaikki tallin hevoset, tein siis aamutallin ja ensimmäiset päiväheinät. Tämän jakson jälkeen olisi palattava normaaliin rutiiniin, mutta se oli juuri niin vaikeaa kuin pelkäsinkin. Tuntui kuin tekemisiäni olisi jatkuvasti tarkkailtu, eikä mihinkään oltu tyytyväisiä. Petterin takia taistelin, koska mitä väliä ihmisillä on, kunhan ponini olisi hyvä olla ja saisin sen kokonaan terveeksi. Tallipaikan vaihtaminen ei tullut kuuloonkaan, sillä niistä ei tällä alueella ole kovin paljon tarjontaa. Se, ettei mistään tuntunut löytyvän tietoa mahahaavasta, oli hirveää. Koulussa ei koskaan opetettu kuinka akuutin mahahaavaisen kanssa pitäisi edetä. Klinikalta saimme toki ohjeita, mutta lopullisen päätöksen pitäisi tehdä itse parhaalla katsomalla tavalla. Vaikka minulla oli tukihenkilönä rehujen asiantuntija, en oikein tiennyt mitä tehdä ja mistä löytäisin juuri meille sopivat rehut, onhan Petteri kuitenkin poni, joka ei aiemmin ole saanut suuremmin väkirehuja. Lopulta tarpeeksi tutkittuani löysin St. Hippolytin rehut, myyjäkin löytyi yllättävän helposti ja Petteri saikin syödäkseen Luzerne Mixiä. Kovan taistelun jälkeen Petteri vihdoin tervehtyi, vaikkakin jatkaa yhä edelleen vapaalla heinällä öisin. Me emme sairastu enää uudelleen mahahaavaan! Ja mitä muihin ihmisiin tulee: ihan sama mitä muut meistä ajattelee, minun tekemisestäni tai Petteristä, mitä väliä sillä on kun itse tiedämme totuuden. Petteri on aina ykkönen, ja hän menee aina kaiken muun edelle! Täytyy olla vain päättäväinen ja pitää pintansa, jos joku epäilee kykyäni hoitaa ponia. Mielipiteen sanominen ja neuvojen antaminen on täysin eri asia, ja niitä pitää kuunnella ja tarvittaessa ottaa opikseen. Joillekin asioille voi tulla joskus sokeaksi, ja silloin on kultaakin tärkeämpää osata kuunnella jos joku huomauttaa jostain.
 |
| 26.1.2016 Iltalääkityksessä |
Toinen kauhein kokemus on viime heinäkuulta. Olimme ratsastaneet Felixin ja omistajan kanssa lyhyen maastolenkin laidunkauden ensimmäisen päivän kunniaksi. Olimme lenkin viimeisellä suoralla, ainoalla asfalttipätkällä, kun näin takaamme tulevan kovaa vauhtia traktorin peräkärry perässä. Ajattelin, että pitäisiköhän mennä keskelle tietä, että se varmasti hidastaisi. Olihan Felixin selässä 12-vuotias tyttö, eikä ponikaan ehkä ollut se kaikkein pomminvarmoin maastoratsu. Päätin kuitenkin pysyä hyvin tien reunassa ja annoin myös shetlanninponin kuskille ohjeet. Tein väärän päätöksen, nimittäin traktori ei hidastanut ja Felix alkoi temppuilla. He olivat keskellä tietä, tyttö täysin paniikissa ponin selässä kysellen mitä pitäisi tehdä. Yritin parhaani mukaan antaa ohjeita ja itsekin menin hieman keskemmälle tietä. Traktorin kuski näki taatusti mitä tapahtui, mutta ei pahemmin hidastellut vauhtiaan. Vasta todella myöhään traktori iski jarrut pohjaan ja näin jo sieluni silmin kuinka Felix oli ratsastajineen sen alla. Onneksi tyttö sai Felixin tienreunaan ja kuski sai jarrutettua juuri parahiksi, ettei törmäystä tullut. Menin itse täysin keskelle tietä, ettei yhdistelmä vaan päässyt meidän ohitsemme. Kyllä, hän vielä yritti ohittaa meidät mutkaisella tiellä!!! Vasta kun olin päästänyt Felixin turvallisesti pihatielle, päästin traktorin ohitse ja nostin vielä kättä kiitokseksi, että viitsi odottaa sen pari minuuttia kun matelimme ponien kanssa tiellä. Ajattelin mielessäni, että toivottavasti kuljettaja oppi jotain. Säikähti sen verran, että seuraavan kerran kun hevosia menee tiellä, ennakoi ja hidastaa hyvissä ajoin vauhtia ja ohittaa asiallisesti muut tien käyttäjät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti