Jälleen löysin kyselyitä, mikä vialla kun ei rautakengät pysy hevosen jaloissa. Vastauksista löytyi monta kengättömyys vaihtoehtoa, mutta myös muutama kommentti kehotti tarkistamaan hevosen ruokinnan ja terveydentilan. Ei kaikki hevoset pärjää ilman kenkiä, joko tarhan ja liikutuspohjien takia, tai kavionlaatu on lähtökohtaisesti jo niin huono, että kaviot lohkeilee vaikka olisivatkin oikein vuoltu. Kaikennäköiset hevosille tarkoitetut lenkkaritkaan eivät sovi kaikille ja usein kovien liikutuspohjien ansiosta bootsien hankkiminen tulee monta kertaa kalliimmaksi kuin rautakengät.
Petterin kaviot ovat aiheuttaneet minulle suurta päänvaivaa useamman vuoden ajan. Aluksi olin kauhuissani enkä tiennyt mitä olisin tehnyt niiden eteen. Olin aina pitänyt jonkinverran kavioista huolta; kengitykset olin hoitanut ajallaan, syötin kuureina purkin ohjeen mukaan biotiinia ja toisinaan myös pesin kaviot. Koskaan en ollut ollut ylpeä ponin kavioista; ne olivat kauheat räpylät, kuivat ja lyhyet. Syksyllä 2013 todellisuus iski suoraa päin naamaa, Petteri oli ollut 8vk kengässä, eikä kaviot olleet kasvaneet yhtään! Nyt oli toimittava, mutta miten? Yksi kengittäjä silloin kertoi minulle kengättömyydestä ja sen helppoudesta, vaikka kavioita oli vuoltava, välin sai usein pitää pidempänä ja homman voisi helposti hoitaa itse. Varsinkin kun olinhan koulun puolesta oppinut kengittämään ja olimme varsojen kavioita vuollut. Sain vinkkejä miten kengättömyys toimii, mutta silloin laitoimme vielä rautakengät. Kengittäjän jälkeä pidin silloin huonona, mutta näin jälkikäteen ymmärrän miksi hän jätti pohjat vuolematta.
Päätin kokeilla biotiini naminon syöttämistä, mutta nyt jatkuvalla syötöllä niin pitkään kuin näkisin sen tarpeelliseksi. Seuraavassa kengitysvälissä kaviot olivat kasvaneet jonkin verran, ehkä sen millin, mutta olin onnellinen. Muistaessani hinkkasin kaviot ja etenkin ruununrajat porstalla. Tiesin, että tässä kiirehtiminen ei auttanut, sillä tuloksien saaminen tulisi kestämään. Joulukuussa päätin ottaa takakengät pois, ostin sport buutsit Vainikan Aitalta ja hoidin itse vuolemisen. Tallikaverit seurasivat epäuskoisesti touhujani ja varoittelivat, mitä kaikkea kengättömyydestä voi seurata. Tiesinhän minä riskit, mutta en uskonut niiden tulevan eteeni. Talvi ei ollut se kaikkein paras mahdollinen, sillä lunta ei tullut kovin paljon ja jokainen paikka oli jäätiköllä. Liikuttaminen oli kuitenkin helppoa, sillä lenkkareilla pysyi hyvin pystyssä ja maneesissa menimme paljain varpain. Petterin askeleista huomasi, että sen oli kevyempi liikkua; takajalkojen askel piteni huomattavasti. Lopulta tuli niin liukas, että kengät oli pakko laittaa takaisin. Etujaloissa oli pakko pitää kengät, sillä etupää ei saanut luistaa ja uuden vuoden jälkeen kengät sai pysyä tiukasti jaloissa, nimittäin välipohjat oli ainoa vaihtoehto todella hitaasti kasvaviin etusiin. Kesäkuussa 2014 kaviot kuvattiin ja todettiin, että Petterin kavionpohjat ovat niin ohuet, että seuraava vuolu voi tuoda kavioluun näkyviin. Eläinlääkäri kehotti kengittämään enemmän pystyyn, laittamaan välipohjat ja jotain täytettä väliin. Kengitettiin niin kuin käskettiin. Nyt vuotta myöhemmin Petteri on ollut yhden kengitysvälin ilman pohjallisia, ja vaikka kaviot kasvavat yhä hitaasti, vauhti kiihtyy koko ajan! Yhteistyötä täytyy tehdä hyvän kengittäjän kanssa, joka kuuntelee asiakkaan toiveita ja kertoo omat mielipiteensä.
Todennäköisesti meidän kavio-ongelmat ovat johtuneet hiekasta mahassa. Varsinkin pätkä, jolloin kaviot eivät kasvaneet ollenkaan. Psylliumia Petteri tulee syömään varmasti koko loppuelämänsä kuureina, samoin Chiaa (vaikka en tiedä sen todellista vaikutusta hiekan poistamiseen). Biotiini Naminoa tullaan kuluttamaan vielä pitkään ja kavioita tulen hinkkaamaan porstalla, varsinkin ruununrajoja. Mitään ihme tököttejä en käytä, ainoastaan tervaa naulanreikiin ja silloin tällöin kavioihin valeltuna.
Meillä sport bootsit kuluivat alle kahdeksassa viikossa niin paljon, että uusien ostaminen olisi ollut välttämätöntä jos olisin pitänyt ponin pidempään ilman kenkiä. Yli 150€ ei kuitenkaan houkuttele kokeilemaan uudelleen kengättömyyttä, varsinkin kun rautakengätkään ei kestä edes täyttä kahdeksaa viikkoa eli noin yhtä kengitysväliä! Olen saanut kaviot yllättävän hyvään kuntoon tekemällä työtä niiden eteen. Ilman hyviä, osaavia kengittäjiä ja eläinlääkäreitä emme olisi pystyneet tähän. Kavioiden huollon tärkeyden tulen muistamaan niin tämän nykyisen kuin kaikkien tulevien hevosten kanssa. Kengättömyys sopii joillekin, mutta ei kaikille ja siirtymä vaiheessa on todella tärkeää huomioida hevosen reagointi. Kavio-ongelmien kanssa kannattaa pohtia ensin monia vaihtoehtoja ja alkaa sitten vasta tekemään ratkaisuja ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.
