Klinikalla osa 4?

Sain vihdoin ja viimein tilattua Petterille klinikka-ajan, kun olin ensin varmistanut eläinlääkäriltä onko käyntimme tarpeellinen. 17 tunnin paaston päätteeksi viikko sitten maanantaina vein ponin melkein naapurissa sijaitsevalle eläinklinikalle. Edellisestä käynnistämme oli vain reilu puoli vuotta, vaikka silloin olinkin toivonut että seuraavaan käyntiin menisi vuosi. Jouduin odottelemaan riittävän pitkän aikaa, sillä kiukkuinen ja nälkäinen poni ei ollut mitään parasta seuraa. Aluksi eläinlääkäri tarkisti Petterin kauttaaltaan, kuunteli sydämen ja suolen.

Hiekkaröntgenistä selvisimme tällä kertaa onneksi ilman rauhoittavia (pienet on ilot). Kuvien tulokset yllättivät minut siinä mielessä, että hiekkaa oli suolistossa niinkin paljon; 16x5cm ja toinen pienempi pätkä. Eläinlääkäri sanoi, että tämä määrä riittäisi tekemään oireet, mutta jos haluan, voidaan mahalaukku vielä tähystää. Tähystimme, nimittäin hiekkamäärät olivat aiemmin olleet suurempia ja oireita ei silloin ollut. Poni pakkopilttuuseen ja rauhoitukseen. Suuresti en yllättynyt, kun eläinlääkäri löysi haavauman ja yhden melkein parantuneen haavan. Olihan Petterillä aiemminkin ollut mahalaukun tähystyksessä merkkejä parantuneesta mahahaavasta, mutta tämä näytti melkoisen huolestuttavalta. Käynnin päätteeksi Gastrogard -kuuri ja ohjeeksi syöttää Psylliumia, jota olenkin syöttänyt monta vuotta kuureina. Kehottivat myös miettimään, voisiko ruokintaa jotenkin muuttaa.

Kototallissani sainkin kunnon saarnan siitä, kuinka Petterin tilanne on täysin omaa syytäni,  ja se on nyt saatava kuntoon. Tunne, kuinka joku ei todellakaan tiedä kuinka paljon olen menneinä vuosina ponin hyvinvoinnin eteen taistellut ja tehnyt töitä etenkin hiekan vuoksi. Lähdinkin kyseenalaistamaan Petterin nykyisen ruokinnan kokonaan, mitä syötän ja miksi? Mitä teen väärin, kun poni on jatkuvasti sairas?

• Aloitin hevosen pääruoasta eli heinästä: kuinka paljon ja etenkin kuinka usein? Tämä lienee ikuisuusongelma rodun kanssa, joka käyttää jokaisen heinänkorren erittäin hyvin ravinnokseen. Tässä vaiheessa 7kg on ehdoton, ei enempää eikä vähempää, sillä rajattomasti liikuntaakaan ei pysty järjestämään. Kolme kertaa päivässä, ihan riittävän useasti, mikäli välit ovat tasaisia eikä heiniä ahmita. Tämä ei toimi meidän tallissa; yksi ruokintaväli päivällä venyy aivan liian pitkäksi, toisinaan jopa yhdeksään tuntiin! Yksi ruokintakerta on siis vaadittava lisää, mutta heinämäärä ei saa kasvaa. Suurin riski on poistettu eli hevoset ruokitaan nykyään neljästi päivässä.
• Väkirehuruokinnan olen aina pyrkinyt pitämään mahdollisimman yksinkertaisena, määrät pieninä ja tarpeellisina. Viimeisimpien viikkojen aikana olin antanut kivennäisen, biotiinin, MSM, maitohappobakteerin, suolan ja High fibre nutsin. Olisikohan ruokinnassa jotain muutettavaa? Miksi olin alkanut syöttämään High fibre nutsia? Se oli ehdottomasti selvää, että kivennäisen jättäminen pois ei tulisi onnistumaan. Vaikka heinä olisi kuinka hyvää, en uskonut sen sisältävän kaikkea tarvittavaa. Analyysia ei ollut, joten kaikki menee tuntumalla. Krafftin sininen kivennäinen syötettäköön loppuun ja seuraavaksi aion ostaa St.Hippolytin gemüse kräuter mineralienia, sillä sen olen aiemmin huomannut olevan meille parasta, vaikkakin kallista. Biotiini naminon valmistus lopetettiin ja aloin syöttämään jauhemaista biotiinia, sen syöttämistä aion jatkaa myös purkin loppuun ja mikäli Petterin suolisto on kunnossa, jätän biotiinin tauolle. MSM:ää en aio lopettaa, en tiedä onko siitä mitään hyötyä, samoin kuin biotiinistakaan, mutta syökööt silloin kun saa halvalla ja muistan sitä ostaa. Maitohappobakteeria syökööt purkin tyhjäksi, en usko siitäkään suurempaa haittaa olevan, hyödystäkään en tiedä. Tutkin jälleen mitä Dodson&Horrell High fibre nuts sisältää ja muistinkin, että miksi Petteri saa sitä; siinä on matalat energia-, proteiini- ja sokeripitoisuudet, vitamiineja ja tuhkaa. Rehu on etenkin tarkoitettu shetlanninponeille, eli se on eritoten hyvää myös vuonohevoselle. Väkirehuruokintaan en siis aio tehdä suurempia muutoksia, mutta chia-siementen syötön aloitan uudestaan pienen tauon jälkeen.

Mitään ihmeitä en pysty tekemään eli jos yhden ruokintakerran lisääminen ei auta, en tiedä mikä avuksi Petterin mahahaavaan tai hiekansyöntiin, vai lieneekö niihin olevan edes mitään apua. Mistäs senkään tietää.. Ja onko suolistossa oleva hiekka edes hiekkaa vai kenties jotain aivan muuta?

Tylsää arkea

4.9.2015

Olemme Petterin kanssa eläneet tylsää arkea monta kuukautta. Kiirettä on pitänyt ja kaikki on sujunut lähestulkoon ongelmitta. Liikuttaminen on ollut ratsastamista ja maastakäsittelyä eli liinassa tai irrallaan juoksuttamista. Ajaa en ole uskaltanut, eikä ole ollut aikaakaan.

Alkusyksyn kärryttelyt olivat varsin mielenkiintoisia, vaikka ponia oli liikutettu paljon eikä virtaa ollut. Kaiketi Petteri oli niin innoissaan kun taas tehtiin jotain erilaista koko kesän ratsastelun jälkeen. Yritin alkuun ajaa kerran viikossa ja se olikin tavoitteena koko talven läpi, vähintään. Liian monet vapaapäivät Petterin liikuttamisessa on jättänyt ajamisen vähemmälle. Moni olisi varmasti onnellinen, jos ajohevonen olisi herkkä ja vireä, mutta itseäni se lähinnä hirvittää Petterin kohdalla. Olemme liian usein menneet kiitolaukkaa radalla ilman jarruja. Eikä siinä vielä mitään, mutta pelkään aiheuttavani muille vaaratilanteita jos saan ponin pidettyä radan puolella. Olisi kamalaa ajaa jonkun toisen päälle. Olenhan nähnyt monet kerrat kun ravimiesten hevoset menee holtittomasti pitkin nurmikkoja ja kerran satuin olemaan paikalla, kun kuski tippui kärryiltä ja hevonen poistui paikalta. Luulen, että itselleni on jäänyt traumoja siitä, kun Petteri karkasi opiskelupaikkakunnallani kärryt perässä ja sainkin etsiä ponia monta tuntia. En tiedä miten uskaltaisin luottaa Petteriin taas tässä ajohommassa. Pelko on kuitenkin omien korvien välissä ja todennäköisyys katastrofiin on melkoisen pieni. Ja mitä kärryiltä tippumiseen tulee, olenhan kerran jo tippunut, ja oletettavasti poni juoksisi karkuun päästessään omaan talliin. Olisi helpottavaa jos joku muukin suostuisi ajamaan Petterillä, joku joka osaa toimia tilanteessa jos poni tekee jotain tyhmää.

13.9.2015

Muutama viikko sitten pitäessäni tuntia Petterillä, huomasin ponin vikovan toista etustaan. Annoin ensiavuksi muutaman vapaapäivän ja jatkoin hyvin kevyellä liikunnalla. Ajattelin sen olevan pelkästään jokin venähdys tai vastaava, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Viikon kevyt liikutus ei muuttanut tilannetta mitenkään, toisen viikon jälkeen poni oli jo paljon parempi, mutta vain hetken. Olen lähestulkoon varma, että tämäkin vaiva juontaa juurensa kesältä 2014. Pähkäillessäni mahdollisuuksia tuli mieleeni se, kun Petterin etukaviot kuvattiin ja lääkkeeksi määrättiin pohjalliset täytteineen ja käskyn kengittää pystympään. Niin, olihan Petteri ollut noin vuoden päivät puhdas liikkeissään kun kaviot olivat pystymmät. Nykyinen kengittäjämme oli valitettavasti pienentänyt kulmaa. Voinhan toki olla väärässä, mutta toivon hartaasti että syy olisi tällä kertaa näin yksinkertainen. Nyt vain täytyy saada kengittäjä uskomaan mitä pyydän, ja saada ylipäänsä kengittäjä kengittämään.

Valitettavasti jalat eivät ole ainoana asiana ollut mielessäni; ähky alkaa taas tunkeutua mieleeni! Petterin maha on ollut pitkään sekaisin; suolistosta kuuluu liian voimakkaat äänet, jalat ovat olleet vesiripulin peitossa ja lanta on ajoittain muistuttanut lehmän läjiä. Psylliumia olen antanut monta kuuria, pellavaa olen yrittänyt syöttää, samoin chia-siemeniä ja maitohappobakteeria.. Näistä on ollut ajoittain pientä helpotusta, mutta ei näytä auttavan lopullisesti. Olen monta viikkoa miettinyt klinikalle viemistä, josko ottaisivat hiekkaröntgenin ja mahdollisesti tähystäisivät mahan mahahaavan varalta, mutta en ole saanut aikaiseksi soittaa. Osana syynä on ollut se, että pidetäänkö minua jälleen klinikalla ylihuolehtivana hevosenomistajana ja miten ihmeessä ilmaisen asian ymmärrettävästi ja niin, että se otetaan vakavasti. Pelko ähkystä on suuri; kuuntelen suolistoäänet joka ilta (toisinaan monta kertaa päivässä), enkä uskalla jättää ponia liikuttamatta kahta päivää pidemmäksi. En uskalla myöskään ottaa Petteriä yöksi sisälle, koska ulkona tulee liikuttua kuitenkin paljon enemmän.

7.10.2015

Perinteistä syksyistä arkea siis olemme elelleet. Klippaaminen on käynyt mielessäni, mutta vielä ainakaan en näe asiassa mitään järkeä, Petteri kuitenkin saa viettää yönsä ulkona. Päivällä ennen töitä en kuitenkaan jaksa lähteä liikuttamaan ponia ja päivät ovat muutenkin olleet nyt niin lämpöisiä, että poni saa mennä märkänä ulos ilman loimia. Katsotaan mitä tuleva talvi tuo tullessaan!