8.11.2017

Terveydeksi

23.5.2014
Muistan ajan kun Petteri oli aina terve. Se oli aikaa pienellä yksityistallilla, jossa kävi tuntemattomia pällistelemässä elukoita. Petterin siirryttyä hoiviini opiskelupaikkakunnalle, alkoi pikkuhiljaa olemaan ties mitä vaivoja. Tuolloin kävimme kovan taistelun hiekkaa vastaan. Raskasta, mutta monen vuoden jälkeen olemme päässeet kyseisestä vaivasta ja itse ainakin viisastuin paljon Petterin jätettyä maan nuoleskelu. En halua edes muistella niitä iltoja ja öitä kun taluttelin ähkyistä hevosta pitkin ravirataa silloisessa työpaikassani, tai sitä kun olin jo melkein hypännyt kotiin menevään linkkaan ja päätynyt kuitenkin perjantai-iltana kävelyttämään hevostani pitkin tallinpihoja. Iso kiitos kuuluu tallikavereilleni, joilta sain aina apua ja tukea. Viimeisin hiekkaähky oli uutena vuotena kolme vuotta sitten. Muistan elävästi kuinka olin kaksi kuukautta sitten muuttanut uuteen talliin, yrittänyt koko sen ajan totutella ajatukseen puolihoidosta, joka muuttui kuitenkin onnettomuuteni jälkeen muutamaksi viikoksi täysihoidoksi.. Soitto illalla kello 22 jälkeen vahvisti ajatusta puolihoidon huonoudesta. Miksi tallinomistaja soittaa vasta monta tuntia ähkyn oireiden alkamisen jälkeen? En nukkunut tuona yönä yhtään. Silti olen kiitollinen siitä, että kyseinen tallinomistaja yritti hoitaa omalla tavallaan Petteriä ja järjesti meidät klinikalle, istui kanssani koko tuon ajan pakkopilttuun vieressä ja vei jopa kotiin päivän päätteeksi. Vaikka reissu ei mennytkään niin kuin oli tarkoitus, poni saatiin nesteytettyä ja elävänä kotiin. Pakkopilttuu tapaturmaa hoidettiinkin monta kuukautta myöhemminkin.

Mahalaukun tähystyksessä klinikalla
17.2.2016
Parin vuoden takaisen mahahaavan muistanettekin. Minä ainakin muistan, senkin elävästi. Tuolloin ajattelin, että poni on kunnossa kahden lääkekuurin jälkeen kun mahalaukusta ei löytynyt enää haavaumia. Olin niin väärässä. Puoli vuotta viimeisen lääkekuurin jälkeen pystyin sanomaan ponini mahan ja suoliston olevan terve. Petteri kuitenkin oli välissä laitumella, ja vasta muutama kuukausi kotiinpaluun jälkeen mahahaava oli vihdoin selätetty. Silti vasta vuotta myöhemmin, eli tänä syksynä laidunkauden jälkeen, olen uskaltanut vähentää heiniä normaalin rajoihin. Eikä maannuolemisesta näy jälkeäkään! Paitsi omassa päässäni, kun pelkää että koska se taas alkaa ja psyllium -kuureja tulee syötettyä aika ajoin oman mielenterveyden vuoksi.

On Petteri sairastanut myös pari räkätautia ja kuumeiluja. Ensimmäinen lääkitystä vaatinut räkätauti oli jo opiskeluaikoina ja lähimmälle hevosklinikalle oli kuitenkin useampi kymmenen kilometriä matkaa. Onneksi jälleen tallikaverini suostui lähtemään viemään meitä klinikalle keuhkojen tähystykseen. Tuolloin ainut oire oli mahdoton liman tuleminen suusta, välillä rohiseva hengitys ja pieni yskähtely. Tauti selätettiin aika helposti lääkkeillä. 2015 juuri ennen laitumelle lähtemistä Petteri sairastui kuumeeseen. Onneksi tämä oli vain pientä, ei vaatinut lääkitystä ja meni aika nopeaa ohitse. Tänä kesänä ei mennyt aivan yhtä hyvin. Samana aamuna kun lähdimme laitumelle, kävimme klinikalla tähytämässä keuhkot ja hakemassa lääkekuurin, jota sittemmin jouduin hakemaan lisää kun tauti ei ottanut talttuakseen. Eipä ollut tullut ratsastajille mieleen, että hevosen yskähtelystä tulisi mainita myös omistajalle... Onneksi ei ollut pahempaa.

Mitäpä ei hyvä hevonen opettaisi omistajalleen? Jos yhä edelleen menee sormi suuhun neuvottomuudestaan kun Petteri sairastaa, niin kuinkahan monta tautia poni meinaa vielä opettaa minulle. Jos vuonohevonen ei syö, sen täytyy olla ähkyssä tai heinän pitää olla todella huonoa. Väärin! Silloin tämä vuonis on tulossa maailmanluokan kuumetautiin. Ei naurata sitten yhtään. Juuri kun olisi saanut itselle motivaatiota reenata ponin kanssa, niin taitaakin tulla pitempikin tauko liikutuksiin. Tein huomion jo aiemmin viime viikolla, että Petterin lanta on löysää. Sunnuntaina kuitenkin yö- ja päiväheiniä oli maassa luvattoman paljon. Poni oli suhteellisen pirteä ja kuumetta ei tuolloin vielä ollut. Suolistoäänet oli hieman vaimeat, mutta en huolestunut niistä, pikemminkin mahavyön laittamisesta kun poni samalla puri seinää. Ajatuksena heti uusiutunut mahahaava tai vuokraajien rajusti kiskoma satulavyö. Kävin ajamassa suhteellisen virkeällä ponilla, totutusti pesun ja jalkojen kylmäyksen jälkeen nakkasin ulos, ja tarjoilin iltapalan. Maanantaina kuitenkin poikkesin tallilla tutusti ennen töitä ja huomasin yöheiniä olevan edelleen heinäsäkissä ja maassa. Petteri puolestaan nökötti yhdessä nurkassa, ja siellä se oli maannutkin. Tämä jos jokin oli outoa. Hain pirteän ponin sisään ajatuksena seurata sen heinän syöntiä. Viisi tuntia myöhemmin oli tarkoitus lähteä ratsastamaan, mutta reissumme tökkäsi jo alkumetreillä. Heiniä oli syöty ehkä siivun verran ja kuumekin oli noussut. Monen ajatustuokion jälkeen päätin soittaa klinikalle; suolistoäänetkin oli nimittäin hieman vaimeat. Tulihan sieltä lääkekuuri veriarvojen perusteella. Tänä aamuna suolistoäänet olivat todella vaimeat, heiniä oli syöty yön aikana pari siivua, mutta kuume oli laskenut. Päätin hieman juoksuttaa ja kävelyttää Petteriä, ettei pahemmin ala ähkyillä. Ja sehän auttoi! Illalla suolistoäänet olivat normaalit, mutta kuume taas oli noussut. Taisi olla 9h pihalla liikaa tälle päivälle... Onneksi kerrankin melassivesi maistuu ettei kuivetu. Toivottavasti poni on taas kohta kunnossa ja päästään reenaamaan yhdessä, ennen kuin oma motivaatio taas karkaa jonnekin.
30.7.2017

6.12.2016

Joulukalenteri 6

Itse Petteristä on puhuttu paljon, mutta hevosen hyvinvointi on paljon muutakin kun mietteitä miten harjoitellaan ja yritetään pitää suolisto terveenä. Minulla on myös todella iso rooli Petterin elämässä, joten tämän päivän kysymys kuuluukin:

Mitkä ovat parhaimmat ja huonoimmat puolesi hevosten kanssa touhutessa?

Danny varsanopetustunnilla 2011/2012
Parhaita puolia on todella paljon ja yhtä on todella vaikea valita. Rauhallisuus ja kärivällisyys ovat todella tärkeitä piirteitä minussa ja hevosten kanssa niistä on todella paljon hyötyä. Koulussa meillä oli varsapihatto ja oppilaiden tehtävänä oli oppitunneilla opettaa vuotiaille varsoille peruskäsittelyä ja ajo-opetuksen alkeita. Mikäli näillä tunneilla ei ollut kärsivällinen ja rauhallinen, varsat eivät olisi uskaltaneet luottaa minuun eikä siten tehdä niin kuin pyydettiin. Näistä piirteistä on myös todella paljon hyötyä nykyisessä työpaikassani lasten ja ponien kanssa, sama pätee niihin kuin koulun varsoihinkin
Kevät 2016
Päättäväisyys, josta toisessa luukussa puhuttiin jo riittävästi, kuuluu myös tähän. Mikäli näitä kolmea piirrettä minussa ei olisi, en olisi mitenkään selviytynyt haasteesta jonka sain viime keväänä. Eräs hevonen oli alkanut temppuilla omistajansa ratsastaessa, ja ehdotin että voisin ratsastaa sillä muutaman kerran. Hulluhan olin, kun halusin välttämättä sellaisen hevosen selkään, joka teki äkkikäännöksiä ja oli hypännyt pystyyn sillä seurauksella että oli kaatunut ratsastajan kanssa. Jos olisin antanut tuumaakaan tälle hevoselle periksi, olisin vain pahentanut tilannetta entisestään. Omistaja pääsi ratsastamaan muutaman kerran ilman ongelmia, mutta päätyi lopulta myymään hevosen luottamuspulan takia.

1.2.2013 Irtojuoksutus muuttui lopulta ilman varusteita ratsastamiseksi, sillä umpihangessa ei ollut kovin ihmeellistä itse tarpoa edestakaisin kahden hevosen perässä.
Onneksi minä olin oppinut luottamaan, sillä jos itse en uskaltaisi luottaa hevosiin tilanteessa kuin tilanteessa, olisin pulassa. Luottamukseen liittyy myös rohkeus, koska jos en olisi rohkea, en uskaltaisi luottaa. Ehkä kuitenkin kaikkein tärkein omista parhaista puolista on se, että olen johtaja laumalleni. Meidän täytyy ajatella kuin hevoset, ja koska hevosilla on aina lauma, se tarvii johtajan. Ihminen kuuluu aina laumaan, ja jos ei ole johtaja, hevosilta on turha odottaa kunnioitusta ja kuuliaisuutta. Sillä mikä on hevosten keskinäinen arvojärjestys, ei ole mitään merkitystä tässä asiassa, jokaisen hevosen kuuluu väistää ihmistä. Silti niin kauan kun haemme arvostusta hevosilta, myös meidän täytyy osata arvostaa niitä. Tiedon kerääminen on todella tärkeä taito, ja olenkin parhaaksi tavaksi kokenut sen, että kyselen mahdollisimman monelta ihmiseltä heidän mielipiteitään ja muodostan oman näkökantani sen mukaan.



15.4.2013
Huonoja puolia onkin todella vaikea itse havaita, mutta niitä löytyy kaikista. Saatan olla sokea joillekin asioille, enkä siis välttämättä näe asioita niin kuin ne pitäisi nähdä. Tämä ehkä korostuu kaikkein eniten rutiineissa ja ulkopuoliset ovat tällöin todella isossa roolissa kertomassa meille epäkohdista. Kaikista huonoin puoleni on itseni syyttäminen. Jos jokin menee pieleen, kuka muu siihen voi olla syypää kuin minä itse. Tärkeää ei ole niinkään se, kuka mokasi vaan pitäisi tietää mikä meni vikaan, miten sen voi korjata ja miten välttää sama virhe jatkossa. Olen myös melko varomaton Petterin kanssa. Luotan liikaa, jolloin teen ulkopuolisen silmin hulluja asioita. Saatan siis pestä ponin kavioita itse olemalla mahan alla, ratsastaa ohjat kaulalla esimerkiksi kun laitan hihoja hanskojen päälle ja talutan kilometrin pituisella narulla ponia tarhasta talliin ja toisinpäin. Toisaalta, Petteri on tottunut tähän käytökseeni eikä viitsi edes käyttäytyä huonosti. Tyhmää on silti luottaa niin paljon, koska Petterikin on vain eläin ja voisi yhtähyvin säikähtää jotain tai potkaista kärpästä mahan alla. Huonona puolena voin myös sanoa, että olen liian tarkka. Tai oikeastaan minut on opetettu liian tarkaksi, sillä koulussa karsinat piti olla todella hyvin siivottu kuiviketta säästäen, ja yksi kaveri kerran opetti, että käytävä pitää olla aina superhyvin lakaistu.

Hevostenhoidollisesti pidän itseäni melko taitavana ja pyrin näkemään asioita monelta kantilta. Kysyn neuvoa, jos jokin on epäselvää tai ongelmallista. Pyrin kasvattamaan omaa ammattitaitoani jatkuvasti perehtymällä uusiin asioihin ja ottamalla erilaisia haasteita vastaan. 

5.12.2016

Joulukalenteri 5

Edellisen luukun vastapainoksi:

Mikä on ollut pahin/kauhein/ikävin kokemuksesi hevosen kanssa?

Tähän kysymykseen tulee kaksi vastausta, ensimmäinen niistä on Petterin mahahaava. Elämä heitti tuolloin kuperkeikkaa, eikä pelkästään sen takia että ponini oli sairas, vaan sen takia miten tallilla siihen suhtauduttiin. Toimin kuulemma vastuuttomasti, enkä ajatellut hevosta. Tein raskaan, mutta oikean päätöksen kaikkien kannalta: jos en osannut hoitaa hevosta, miksi yrittäisin itse hoitaa sitä? Annoin Petterin siis täysihoitoon, tai melkein täysihoitoon. Kävin itse siivoamassa karsinan ja tarhan päivälääkkeen aikana ja iltalääkityksen aikana tarjoilin yöheinät kaikille tallin hevosille. Kolmisen viikkoa menimme näin, kunnes sain vastuulleni reiluksi viikoksi kaikki tallin hevoset, tein siis aamutallin ja ensimmäiset päiväheinät. Tämän jakson jälkeen olisi palattava normaaliin rutiiniin, mutta se oli juuri niin vaikeaa kuin pelkäsinkin. Tuntui kuin tekemisiäni olisi jatkuvasti tarkkailtu, eikä mihinkään oltu tyytyväisiä. Petterin takia taistelin, koska mitä väliä ihmisillä on, kunhan ponini olisi hyvä olla ja saisin sen kokonaan terveeksi. Tallipaikan vaihtaminen ei tullut kuuloonkaan, sillä niistä ei tällä alueella ole kovin paljon tarjontaa. Se, ettei mistään tuntunut löytyvän tietoa mahahaavasta, oli hirveää. Koulussa ei koskaan opetettu kuinka akuutin mahahaavaisen kanssa pitäisi edetä. Klinikalta saimme toki ohjeita, mutta lopullisen päätöksen pitäisi tehdä itse parhaalla katsomalla tavalla. Vaikka minulla oli tukihenkilönä rehujen asiantuntija, en oikein tiennyt mitä tehdä ja mistä löytäisin juuri meille sopivat rehut, onhan Petteri kuitenkin poni, joka ei aiemmin ole saanut suuremmin väkirehuja. Lopulta tarpeeksi tutkittuani löysin St. Hippolytin rehut, myyjäkin löytyi yllättävän helposti ja Petteri saikin syödäkseen Luzerne Mixiä. Kovan taistelun jälkeen Petteri vihdoin tervehtyi, vaikkakin jatkaa yhä edelleen vapaalla heinällä öisin. Me emme sairastu enää uudelleen mahahaavaan! Ja mitä muihin ihmisiin tulee: ihan sama mitä muut meistä ajattelee, minun tekemisestäni tai Petteristä, mitä väliä sillä on kun itse tiedämme totuuden. Petteri on aina ykkönen, ja hän menee aina kaiken muun edelle! Täytyy olla vain päättäväinen ja pitää pintansa, jos joku epäilee kykyäni hoitaa ponia. Mielipiteen sanominen ja neuvojen antaminen on täysin eri asia, ja niitä pitää kuunnella ja tarvittaessa ottaa opikseen. Joillekin asioille voi tulla joskus sokeaksi, ja silloin on kultaakin tärkeämpää osata kuunnella jos joku huomauttaa jostain.
26.1.2016 Iltalääkityksessä
Toinen kauhein kokemus on viime heinäkuulta. Olimme ratsastaneet Felixin ja omistajan kanssa lyhyen maastolenkin laidunkauden ensimmäisen päivän kunniaksi. Olimme lenkin viimeisellä suoralla, ainoalla asfalttipätkällä, kun näin takaamme tulevan kovaa vauhtia traktorin peräkärry perässä. Ajattelin, että pitäisiköhän mennä keskelle tietä, että se varmasti hidastaisi. Olihan Felixin selässä 12-vuotias tyttö, eikä ponikaan ehkä ollut se kaikkein pomminvarmoin maastoratsu. Päätin kuitenkin pysyä hyvin tien reunassa ja annoin myös shetlanninponin kuskille ohjeet. Tein väärän päätöksen, nimittäin traktori ei hidastanut ja Felix alkoi temppuilla. He olivat keskellä tietä, tyttö täysin paniikissa ponin selässä kysellen mitä pitäisi tehdä. Yritin parhaani mukaan antaa ohjeita ja itsekin menin hieman keskemmälle tietä. Traktorin kuski näki taatusti mitä tapahtui, mutta ei pahemmin hidastellut vauhtiaan. Vasta todella myöhään traktori iski jarrut pohjaan ja näin jo sieluni silmin kuinka Felix oli ratsastajineen sen alla. Onneksi tyttö sai Felixin tienreunaan ja kuski sai jarrutettua juuri parahiksi, ettei törmäystä tullut. Menin itse täysin keskelle tietä, ettei yhdistelmä vaan päässyt meidän ohitsemme. Kyllä, hän vielä yritti ohittaa meidät mutkaisella tiellä!!! Vasta kun olin päästänyt Felixin turvallisesti pihatielle, päästin traktorin ohitse ja nostin vielä kättä kiitokseksi, että viitsi odottaa sen pari minuuttia kun matelimme ponien kanssa tiellä. Ajattelin mielessäni, että toivottavasti kuljettaja oppi jotain. Säikähti sen verran, että seuraavan kerran kun hevosia menee tiellä, ennakoi ja hidastaa hyvissä ajoin vauhtia ja ohittaa asiallisesti muut tien käyttäjät.

Joulukalenteri 4

Tähän kysymykseen olen vastannut muutaman kerran jo aikaisemminkin, mutta pohdin aina kuluvaa vuotta. Eli kysymys kuuluu:

Mikä on ollut parhain/kaunein/ihanin kokemuksesi hevosen kanssa?

Parhain kokemus tälle vuotta menee niille kahdelle hetkelle, kun huomasin Petterin olevan terve. Ensimmäinen oli keväällä, kuukausi viimeisen klinikkareissun jälkeen, olin maastossa ratsastamassa kunnes kotiinpäin tullessa mietin kuinka hyvin ratsastaminen sujuukaan. Se oli ihmeellistä, sillä Petteri ei ollut toiminut näin hyvin koko sinä aikana kun olimme olleet kaupungissa! Vasta kuukauden jälkeen lääkityksen lopettamisesta ponin käytös ja ratsastettavuus vaikutti olevan normaalia. Toinen hetki oli syksyllä, muutama kuukausi laidunkauden jälkeen. Tällä kertaa olin ajamassa, kun ihmettelin kuinka hyvin meillä sujuu. Poni ei yrittänyt singota mihinkään vaikka kärryt pomppi kuoppaan osuessaan kuinka sattuu, vaikka olimme käyneet kaverin kanssa yhdessä ajamassa ja vaikka ympärillä tapahtui mitä tahansa. Tämän jälkeen aloin pikkuhiljaa uskomaan, että ehkä mahalaukussa kuin suolistossakin olisi kaikki vihdoin hyvin. Hiekkaa, tai siis ylipäätään maata, Petteri ei ollut syönyt sitten laitumen, ja käytös oli todellakin sellaista kun sen kuuluikin olla. Hiekkakuvat olivat lähestulkoon puhtaat tämän syksyn kontrollin jälkeen. Luulen vihdoin onnistuneen!
28.11.2016 Evidensiassa hiekkaröntgeniä odotellessa
Kaunein muisto menee elokuulle, kun lähdin viimeistä kertaa ratsastamaan ennen kuin seuraavana päivänä pitäisi lähteä kotiin laitumelta. Olin suunnitellut paikat, joissa vähintään pitäisi käydä Petterin kanssa sinä kesänä. Viimeisellä viikolla toteutin kaikki, kävin uittamassa ponia mökillämme ja kävin kallioilla. Tälle hetkelle ei oikeastaan ole sanoja, mutta kuvat kertokoot.
7.8.2016
7.8.2016
Ihanin kokemus menee koko laidunkaudelle, kaikelle sille mitä saimme kokea Petterin kanssa tänä vuonna. Kuvat kertokoot enemmän:
13.7.2016 Päivätorkuilla
21.7.2016 Eväsretkellä metsästysmajalla
28.7.2016 Wili tutustumassa poneihin, vähän paremmalla menestyksellä kuin aiemmin
5.8.2016 Hippoterapiaa, Felix tiuhtissa