Kieli kiinni

Kohta kolmisen viikkoa ollaan menty kieli kiinni ja limaa ei ole tullut suusta, tai ainakaan samoja määriä mitä aiemmin. Taisimme vihdoin saada oikean diagnoosin eläinlääkäriltä. Laukaan eläinlääkärikään ei löytänyt Petteristä mitään ihmeellistä, hän epäili kurkunkannen toimivan väärin. Sylkirauhaset ja imusolmukkeet olivat myös turvoksissa, syytä siihen ei tiedetty. Mitään neuvoja emme saaneet, eikä verikokeita suostuttu ottamaan edes varmuuden vuoksi. Myöhemmin luin netistä monesta eri lähteestä, että kieli ja suu kiinni. Kokeiltiin ja toimi. Tällä viikolla juoksutin pojan ilman kielisidettä pelkästä riimusta ja röhinän jälkeen valui kuola suusta. Toivoisin silti, että mahdollisesti kesällä laitumelle siirtymisen jälkeen otettaisiin verikokeet jos sylkirauhaset ja imusolmukkeet ovat yhä turvoksissa.

7.4. hypittiin hieman ojan yli juoksutuksen yhteydessä. (Kuva: Viivi)

Jonka jälkeen oli hyvä pukitella liinassa ja harjoitella laukannostoja. (Kuva: Viivi)

11.4 sain kaverit suostuteltua vikeltämään Petterillä. Poika käyttäytyi taas erinomaisesti! Ei piitannut mitään vaikka seisottiin selässä, mentiin kaksi päällä oikein ja väärinpäin käynnissä ja ravissa, laukkaakin kokeiltiin kaksi päällä oikein päin. Lopuksi jokainen pääsi vielä hyppäämään ojan yli, tällä kertaa Petterin peppukaan ei noussut taivaisiin.

Keskiviikkona 16.4 uskaltauduin vihdoin ajamaan yli kuukauden tauon jälkeen. Olin tehnyt hyvän suunnitelman ja toivoin todella sen toimivan. Onneksi tallillla oli irtipäästäjä ja pääsimme tallista hyvin. Menimme koko matkan pientä hölkkää ja testailin, minkälaisella päällä Petteri oli. Onneks joutsenia ei näkynyt, huudoista poika ei onneksi välittänyt. Päätin kääntyä 4,5km jälkeen turvallisesti pellon kautta käynnissä kaikessa rauhassa ja jatkoin heti ravilla tielle päästyäni. Odotin hirveää kiihdytystä, mutta sitä ei tullut koko matkalla. Ihanaa! Nyt pystyn taas ajamaan, tosin taktiikkaa muuttamalla, että pääsemme hieman reippaamminkin. Ehkä meidän molempien traumat on nyt mennyttä ja ajaminen on taas mukavaa kaikin puolin molemmille : ) ..tai sitten Petteri ei vain jaksanut keppostella..

Viikolla 13

24.3 olimme Susanna Kuparin valmennuksessa josta emme saaneet paljon irti.

25.3 kävimme maastoilemassa ihanassa auringonpaisteessa. Pääasiassa menimme käyntiä, koska rankka viikko oli vasta alkuvaiheilla. Mennessä meno oli niin laiskaa että suunnitellun 30min ratsastuksen siaan olimme reissussa yli tunnin.

26.3 oli vihdoin kauan odotettu klinikkareissu. Aamu ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla; olimme päättäneet hakea kopin vasta aamutuimaan ja kuinkas sattuikaan että koppi oli jäänyt edellisiltana auki ja jäätynyt maahan kiinni. Kuuman veden avulla saimme lastaussillan vihdoin kiinni ja lähdimme kohti tallia. Onneksi Petteri on helppo lastata, tai ainakin ennen oli. Tänä aamuna tietenkin poni meni koppiin mutta ei suostunut seistä paikalla sen aikaa että takapuomin olisi saanut kiinni. Toisella yrittämällä onneksi olimme ripeämpiä ja matka alkoi, vain hieman myöhässä.

Saavuimme perille vain 10 minuuttia myöhässä, mutta jouduimme odotella melkein tunnin omaa vuoroa. Petteri käyttäytyi juuri niin kuin viime kerrallakin kuljetuksen jälkeisen taluttelun aikana; eli ei malttanut kävellä, meni aivan uskomatonta ravia ja hirnua muiden hevosten perään. Sisällä seisoi kuin tatti. Tuntui että klinikaltakaan emme oikein saaneet mitään irti. Oli ainakin keuhkot kunnossa.

Ensimmäinen ruusuke

Illalla oli vuorossa kouluratsastuksen kilpailuharjoitus, jonka lämmittelystä myöhästyimme vain sen vuoksi että se oli alkanut 15 minuuttia ennemmin kuin piti. Toisaalta se oli hyvä, olimmehan me jo kävelleet tallilta maneesille noin 2,5km. KN-special meni paljon paremmin kuin viime kerralla, josta olen todella tyytyväinen, tuloksena jaettu 6. sija prosentein 56,0 (vain 2% vähemmän kuin viime keväänä). C-luokkaan olin saman verran tyytyväinen ja yllättynyt/järkyttynyt, voitimme luokan prosentein 55,23 (vain noin 3% vähemmän kuin viime keväänä). 1. sija oli kuitenkin jaettu, koska parhaat pisteet vei kilpailun ulkopuolella ollut ratsukko. Hyvä fiilis näistä kisoista.

27.3 Olimme Kati Mallatin estevalmennuksessa. Petteri oli yllättävän energinen vaikka takana oli raskas viikko. Valmennus meni hyvin ja tästä saimme enemmän irti, poni on vielä niin kehitysvaiheessa esteiden kanssa, niin kuin on myös ratsastajansakin.