25.3 kävimme maastoilemassa ihanassa auringonpaisteessa. Pääasiassa menimme käyntiä, koska rankka viikko oli vasta alkuvaiheilla. Mennessä meno oli niin laiskaa että suunnitellun 30min ratsastuksen siaan olimme reissussa yli tunnin.
26.3 oli vihdoin kauan odotettu klinikkareissu. Aamu ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla; olimme päättäneet hakea kopin vasta aamutuimaan ja kuinkas sattuikaan että koppi oli jäänyt edellisiltana auki ja jäätynyt maahan kiinni. Kuuman veden avulla saimme lastaussillan vihdoin kiinni ja lähdimme kohti tallia. Onneksi Petteri on helppo lastata, tai ainakin ennen oli. Tänä aamuna tietenkin poni meni koppiin mutta ei suostunut seistä paikalla sen aikaa että takapuomin olisi saanut kiinni. Toisella yrittämällä onneksi olimme ripeämpiä ja matka alkoi, vain hieman myöhässä.
Saavuimme perille vain 10 minuuttia myöhässä, mutta jouduimme odotella melkein tunnin omaa vuoroa. Petteri käyttäytyi juuri niin kuin viime kerrallakin kuljetuksen jälkeisen taluttelun aikana; eli ei malttanut kävellä, meni aivan uskomatonta ravia ja hirnua muiden hevosten perään. Sisällä seisoi kuin tatti. Tuntui että klinikaltakaan emme oikein saaneet mitään irti. Oli ainakin keuhkot kunnossa.
Ensimmäinen ruusuke |
27.3 Olimme Kati Mallatin estevalmennuksessa. Petteri oli yllättävän energinen vaikka takana oli raskas viikko. Valmennus meni hyvin ja tästä saimme enemmän irti, poni on vielä niin kehitysvaiheessa esteiden kanssa, niin kuin on myös ratsastajansakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti