Parhaat ystäväni

Minulla on ollut todella huono tuuri eläinteni kanssa, tai sitten eläinkantani alkaa olemaan jo niin vanhaa, että se on väistämätöntä.

Nalle

Toukokuussa 2011 Nallelta meni etukäpälä poikki, eikä hänellä ollut ikää vuottakaan. Se ei onneksi ollut avomurtuma ja pieneläinklinikalla ehdotettiikin lopetuksen lisäksi kipsiä. Kipsaukseen päädyttiin kanin nuoren iän vuoksi. Ensin pidettiin sitä noin 6vk ja kontrollin jälkeen toiset 6vk. Eläinlääkäri sanoi, ettei ollut ikinä aiemmin tehnyt kanille vastaavaa, mutta vakuutti sen onnistuvan ilman suurempia ongelmia. Nalle ei vaikuttanut kipeältä, vaikka varmasti sitä oli. Reipas pupu kuitenkin selviytyi tästä hyvin.

Heinäkuussa 2013 Nalle koki saman kohtalon, mutta takajalkaan. Nyt ei hyvältä näyttänyt. Lähdin viemään häntä samaiselle klinikalle, arvatenkin tiesin mikä oli edessä. Ei auttanut, oli pakko lopettaa. Nalle oli todella huonossa kunnossa ja jo kerran tämän kokeneena, olisi vain parempi antaa hänen mennä. Sinä samaisena päivänä Nalle lopetettiin ja nyt hänen lepopaikkansa on Vahangalla, siellä missä hän on syntynytkin.

Nallen ensimmäinen onnettomuus tapahtui hänen synnyinkodissaan. Hän oli todella innokas kaivaja ja oletettavasti etukäpälä jäi kiinni lattian ja seinän väliin tai kalteriin, josta riuhtoessaan meni poikki. Toinen onnettomuus tapahtui meillä kotona tarhatessa. Olin ollut täysin vakuuttunut, että meidän tarha oli turvallinen myös Nallelle, mutta olin ilmeisen väärässä. Sen jälkeen kyllä aitaus meni korjaukseen ja mahdollisesti tulevaksi kesäksi teen kokonaan uuden.

Tähti, Timmy & Nalle

Kulkuri II

Vain neljän kuukauden ikäisenä Timmy repi veljensä Kulkurin selän auki. Tuloksena oli iso haava, josta näkyi ihan selvästi lihakset. Mitään muuta ei ollut rikki kuin nahka. Ei muuta kuin eläinlääkärin vastaanotolle poika ommeltavaksi. Pelkäsin, että kaveri ei selviä tästä. Itse sain olla pitämässä pupun korvia ettei ne menisi haavaan, koko ajan seurasin kuitenkin hengitystäkin. Niin vain selkä saatiin ommeltua ja jatko olikin ratkaiseva. Seuraavat päivät Kulkuri vietti kuivaushuoneen lämmössä saaden säännöllisesti antibioottia pistoksina. Niin vain kävi, että tämä kaveri selvisi vain säikähdyksellä.

Seuraavana päivänä tapahtuneesta meidän olisi pitänyt lähteä kastraatioon molempien poikasten kanssa. Matkassa oli kuitenkin vain Timmy, jolle olin vihainen. Mietin kauan vienkö Kulkuria jatkossa kastraatioon ylipäätään, mutta lopulta 8kk ikäisenä hänkin sai saman kohtalon kuin talon muutkin pojat.

Eilen huomasin Kulkurin kyljessä patin ja lähdin selvittämään asiaa. Vaikuttaisi olevan rasvapatti, toivon ainakin niin. Miten huono onni voi kanien kanssa olla? Luulen, että jatkossa siirryn vain rotukaneihin!

Petteri 17.3.2014 aamuheinillä

Eilen nousseen epätoivon myötä tänä aamuna taas muistin miksi oikein teen tätä, miksi minulla ylipäätään on eläimiä. Lähdin matkaan kaverin pyörällä, joka on todella raskas polkea (omastani on kumi puhki). Oli kylmä, koska en osannut pukeutua oikein. Minun piti hoitaa tänä aamuna aamutalli; viedä ponit ulos ja kantaa vedet. Kun sain Petterin tarhaan jäin katselemaan kuinka upea näky oli, kun poni juoksi paalinsa luo hengitys höyryten ja jäi syömään heiniään. Mahtava auringon paiste. Vein muutkin hepat ulos, miten mahtava aamu olikaan. Aurinko lämmitti huomattavasti, vaikka pakkasta oli viitisentoista astetta.

Näky oli parempi kuin tuo kuva, mutta ainakin tämä muistuttaa miksi teen tätä, miksi uhraudun polkemaan lähes päivittäin tallille, säässä kuin säässä, ja hoidan kaikki heidät tunnollisesti. Ja vaikka kanien kanssa ei onni ole ollut mukanani, on se opettanut minulle paljon! Että kaikki ei olisi pelkkää huonoa sairastelua, jostain aina löytyy jotain hyvää. Olenhan saanut viettää mahtavia päiviä eläinteni kanssa, vaikka heidän elämänsä olisikin lyhyt. Ja he antavat minulle kaiken, kunhan minä annan heille kaikkeni! He ovat minun parhaita ystäviäni, olkoot välimatkaa kuinka paljon tahansa, mikään ei tule koskaan muuttamaan sitä!