Mitäkö meille kuuluu?

Sanottakoon vaikka näin, että eilen oli paluu arkeen meidän molempien sairasloman jäljiltä. Toki kuntouttavaa liikuntaa olemme molemmat harrastaneet. Ja mikä ehdottoman tärkeintä: olemme hoitaneet henkisenkin puolen kuntoutusta.

• 21.12.2014 Minä siis loukkasin polveni niin etten päässyt edes kävelemään ilman tukea. Jouluaattona pääsin Petteriä moikkaamaan, muuten tallin puolesta Petteri sai päivittäisen perushoidon.

• 29.12.2014 Sain soiton tallilta 10 jälkeen illalla, että tallin omistaja epäili Petterillä olevan "vattan kanssa ongelmia". Huokaisin helpotuksesta, kun hän oli pitänyt hyvää huolta ponista ja liikuttanut sitä. Sanoi selviävän yöstä. En kylläkään nukkunut kuin muutaman tunnin ja hyvin levottomasti. Aamulla sain viestin, että Petteri ei ollut kunnossa. Tallin omistaja haki minut paikalle. Onneksi tilanne ei ollut niin paha kuin olin ymmärtänyt. Silti eläinlääkäri oli pakko jostain löytää, nimittäin uusi vuosi kolkutteli ovella ja silloin olisimme pulassa. Kävin itse aamusta tohtorilla polveni takia ja iltapäivällä oli Petterin vuoro. Poni nesteytettiin, röntgenkuvattiin ja hampaat raspattiin osittain. Ei hiekkaa merkittävää määrää, mistä ähky siis johtui? Minä kun aina tarvin syyn. Saimme mahahaava lääkkeitä. Onneksi tilanne oli ohi ja sain kavereita liikuttamaan ponia seuraavina päivinä, ettei suoli oikuttelisi enää.

Itse kipusin Petterin selkään lauantaina 3.1 kun olin saanut tuen polveeni. Pääasiassa menimme käyntiä, uskaltauduin jopa ottamaan pari hyvin lyhyttä pätkää ravia. Onnistunut reissu molemmin puolin. Seuraava liikutus menikin kärryiltä. Olemme ottaneet viimeiset viikot hyvin rauhallisesti; liikutuspäiviä on ollut tarkoituksella vähän ja hyvin rauhallisia, molempien hyvinvointia ja kuntoutusta ajatellen. Kuten aiemmin mainitsin henkisen puolen kuntoutuksesta, sitä olemme hoitaneet juoksutuskerroilla ja harjauspäivinä. Mikä olisikaan mukavampaa kuin olla rauhallisessa tallissa ja harjailla ponia, joka nauttii jokaisesta harjan vedosta? Olemme molemmat melko rauhattomia persoonia, jotka tarvitsevat liikuntaa, mutta myös omaa aikaa, sen vuoksi nämä hetket ovat erittäin tärkeitä.

Eilen 20.1.2015 kävimme ensimmäisellä oikeasti kunnollisella lenkillä tasan kuukauden tauon jälkeen. Vaikka minun polveni kipeytyi tuosta, niin tunnen Petterin olevan kunnossa. Hän ravasi taas innokkaasti, tarjosi laukkaa, mutta mikä tärkeintä, kuunteli minua ja meni luotettavan turvallisesti. Onneksi voimme kuntouttaa toinen toisiamme. Ehkäpä kevät alkaa hymyillä meille ja kesän korvilla olemme molemmat täysin kunnossa, kaikin puolin... Kaiken tämän jälkeen saan olla onnellinen tallivalinnasta ja niin kauan kun olen paikkakunnalla, Petteri ei muuta mihinkään!