Tylsää arkea

4.9.2015

Olemme Petterin kanssa eläneet tylsää arkea monta kuukautta. Kiirettä on pitänyt ja kaikki on sujunut lähestulkoon ongelmitta. Liikuttaminen on ollut ratsastamista ja maastakäsittelyä eli liinassa tai irrallaan juoksuttamista. Ajaa en ole uskaltanut, eikä ole ollut aikaakaan.

Alkusyksyn kärryttelyt olivat varsin mielenkiintoisia, vaikka ponia oli liikutettu paljon eikä virtaa ollut. Kaiketi Petteri oli niin innoissaan kun taas tehtiin jotain erilaista koko kesän ratsastelun jälkeen. Yritin alkuun ajaa kerran viikossa ja se olikin tavoitteena koko talven läpi, vähintään. Liian monet vapaapäivät Petterin liikuttamisessa on jättänyt ajamisen vähemmälle. Moni olisi varmasti onnellinen, jos ajohevonen olisi herkkä ja vireä, mutta itseäni se lähinnä hirvittää Petterin kohdalla. Olemme liian usein menneet kiitolaukkaa radalla ilman jarruja. Eikä siinä vielä mitään, mutta pelkään aiheuttavani muille vaaratilanteita jos saan ponin pidettyä radan puolella. Olisi kamalaa ajaa jonkun toisen päälle. Olenhan nähnyt monet kerrat kun ravimiesten hevoset menee holtittomasti pitkin nurmikkoja ja kerran satuin olemaan paikalla, kun kuski tippui kärryiltä ja hevonen poistui paikalta. Luulen, että itselleni on jäänyt traumoja siitä, kun Petteri karkasi opiskelupaikkakunnallani kärryt perässä ja sainkin etsiä ponia monta tuntia. En tiedä miten uskaltaisin luottaa Petteriin taas tässä ajohommassa. Pelko on kuitenkin omien korvien välissä ja todennäköisyys katastrofiin on melkoisen pieni. Ja mitä kärryiltä tippumiseen tulee, olenhan kerran jo tippunut, ja oletettavasti poni juoksisi karkuun päästessään omaan talliin. Olisi helpottavaa jos joku muukin suostuisi ajamaan Petterillä, joku joka osaa toimia tilanteessa jos poni tekee jotain tyhmää.

13.9.2015

Muutama viikko sitten pitäessäni tuntia Petterillä, huomasin ponin vikovan toista etustaan. Annoin ensiavuksi muutaman vapaapäivän ja jatkoin hyvin kevyellä liikunnalla. Ajattelin sen olevan pelkästään jokin venähdys tai vastaava, mutta näin ei kuitenkaan ollut. Viikon kevyt liikutus ei muuttanut tilannetta mitenkään, toisen viikon jälkeen poni oli jo paljon parempi, mutta vain hetken. Olen lähestulkoon varma, että tämäkin vaiva juontaa juurensa kesältä 2014. Pähkäillessäni mahdollisuuksia tuli mieleeni se, kun Petterin etukaviot kuvattiin ja lääkkeeksi määrättiin pohjalliset täytteineen ja käskyn kengittää pystympään. Niin, olihan Petteri ollut noin vuoden päivät puhdas liikkeissään kun kaviot olivat pystymmät. Nykyinen kengittäjämme oli valitettavasti pienentänyt kulmaa. Voinhan toki olla väärässä, mutta toivon hartaasti että syy olisi tällä kertaa näin yksinkertainen. Nyt vain täytyy saada kengittäjä uskomaan mitä pyydän, ja saada ylipäänsä kengittäjä kengittämään.

Valitettavasti jalat eivät ole ainoana asiana ollut mielessäni; ähky alkaa taas tunkeutua mieleeni! Petterin maha on ollut pitkään sekaisin; suolistosta kuuluu liian voimakkaat äänet, jalat ovat olleet vesiripulin peitossa ja lanta on ajoittain muistuttanut lehmän läjiä. Psylliumia olen antanut monta kuuria, pellavaa olen yrittänyt syöttää, samoin chia-siemeniä ja maitohappobakteeria.. Näistä on ollut ajoittain pientä helpotusta, mutta ei näytä auttavan lopullisesti. Olen monta viikkoa miettinyt klinikalle viemistä, josko ottaisivat hiekkaröntgenin ja mahdollisesti tähystäisivät mahan mahahaavan varalta, mutta en ole saanut aikaiseksi soittaa. Osana syynä on ollut se, että pidetäänkö minua jälleen klinikalla ylihuolehtivana hevosenomistajana ja miten ihmeessä ilmaisen asian ymmärrettävästi ja niin, että se otetaan vakavasti. Pelko ähkystä on suuri; kuuntelen suolistoäänet joka ilta (toisinaan monta kertaa päivässä), enkä uskalla jättää ponia liikuttamatta kahta päivää pidemmäksi. En uskalla myöskään ottaa Petteriä yöksi sisälle, koska ulkona tulee liikuttua kuitenkin paljon enemmän.

7.10.2015

Perinteistä syksyistä arkea siis olemme elelleet. Klippaaminen on käynyt mielessäni, mutta vielä ainakaan en näe asiassa mitään järkeä, Petteri kuitenkin saa viettää yönsä ulkona. Päivällä ennen töitä en kuitenkaan jaksa lähteä liikuttamaan ponia ja päivät ovat muutenkin olleet nyt niin lämpöisiä, että poni saa mennä märkänä ulos ilman loimia. Katsotaan mitä tuleva talvi tuo tullessaan!