Hiekkaröntgenistä selvisimme tällä kertaa onneksi ilman rauhoittavia (pienet on ilot). Kuvien tulokset yllättivät minut siinä mielessä, että hiekkaa oli suolistossa niinkin paljon; 16x5cm ja toinen pienempi pätkä. Eläinlääkäri sanoi, että tämä määrä riittäisi tekemään oireet, mutta jos haluan, voidaan mahalaukku vielä tähystää. Tähystimme, nimittäin hiekkamäärät olivat aiemmin olleet suurempia ja oireita ei silloin ollut. Poni pakkopilttuuseen ja rauhoitukseen. Suuresti en yllättynyt, kun eläinlääkäri löysi haavauman ja yhden melkein parantuneen haavan. Olihan Petterillä aiemminkin ollut mahalaukun tähystyksessä merkkejä parantuneesta mahahaavasta, mutta tämä näytti melkoisen huolestuttavalta. Käynnin päätteeksi Gastrogard -kuuri ja ohjeeksi syöttää Psylliumia, jota olenkin syöttänyt monta vuotta kuureina. Kehottivat myös miettimään, voisiko ruokintaa jotenkin muuttaa.
Kototallissani sainkin kunnon saarnan siitä, kuinka Petterin tilanne on täysin omaa syytäni, ja se on nyt saatava kuntoon. Tunne, kuinka joku ei todellakaan tiedä kuinka paljon olen menneinä vuosina ponin hyvinvoinnin eteen taistellut ja tehnyt töitä etenkin hiekan vuoksi. Lähdinkin kyseenalaistamaan Petterin nykyisen ruokinnan kokonaan, mitä syötän ja miksi? Mitä teen väärin, kun poni on jatkuvasti sairas?
- Aloitin hevosen pääruoasta eli heinästä: kuinka paljon ja etenkin kuinka usein? Tämä lienee ikuisuusongelma rodun kanssa, joka käyttää jokaisen heinänkorren erittäin hyvin ravinnokseen. Tässä vaiheessa 7kg on ehdoton, ei enempää eikä vähempää, sillä rajattomasti liikuntaakaan ei pysty järjestämään. Kolme kertaa päivässä, ihan riittävän useasti, mikäli välit ovat tasaisia eikä heiniä ahmita. Tämä ei toimi meidän tallissa; yksi ruokintaväli päivällä venyy aivan liian pitkäksi, toisinaan jopa yhdeksään tuntiin! Yksi ruokintakerta on siis vaadittava lisää, mutta heinämäärä ei saa kasvaa. Suurin riski on poistettu eli hevoset ruokitaan nykyään neljästi päivässä.
- Väkirehuruokinnan olen aina pyrkinyt pitämään mahdollisimman yksinkertaisena, määrät pieninä ja tarpeellisina. Viimeisimpien viikkojen aikana olin antanut kivennäisen, biotiinin, MSM, maitohappobakteerin, suolan ja High fibre nutsin. Olisikohan ruokinnassa jotain muutettavaa? Miksi olin alkanut syöttämään High fibre nutsia? Se oli ehdottomasti selvää, että kivennäisen jättäminen pois ei tulisi onnistumaan. Vaikka heinä olisi kuinka hyvää, en uskonut sen sisältävän kaikkea tarvittavaa. Analyysia ei ollut, joten kaikki menee tuntumalla. Krafftin sininen kivennäinen syötettäköön loppuun ja seuraavaksi aion ostaa St.Hippolytin gemüse kräuter mineralienia, sillä sen olen aiemmin huomannut olevan meille parasta, vaikkakin kallista. Biotiini naminon valmistus lopetettiin ja aloin syöttämään jauhemaista biotiinia, sen syöttämistä aion jatkaa myös purkin loppuun ja mikäli Petterin suolisto on kunnossa, jätän biotiinin tauolle. MSM:ää en aio lopettaa, en tiedä onko siitä mitään hyötyä, samoin kuin biotiinistakaan, mutta syökööt silloin kun saa halvalla ja muistan sitä ostaa. Maitohappobakteeria syökööt purkin tyhjäksi, en usko siitäkään suurempaa haittaa olevan, hyödystäkään en tiedä. Tutkin jälleen mitä Dodson&Horrell High fibre nuts sisältää ja muistinkin, että miksi Petteri saa sitä; siinä on matalat energia-, proteiini- ja sokeripitoisuudet, vitamiineja ja tuhkaa. Rehu on etenkin tarkoitettu shetlanninponeille, eli se on eritoten hyvää myös vuonohevoselle. Väkirehuruokintaan en siis aio tehdä suurempia muutoksia, mutta chia-siementen syötön aloitan uudestaan pienen tauon jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti