Joulukalenteri 1

Nyt on aika käydä läpi muistoja Petteristä. Joulukalenterin ensimmäisenä luukkuna ajattelin muistella sitä hetkeä, kun Petteri saapui kotieläintilalle jossa olin silloin töissä. Eli kysymys kuuluu:

Mikä on ensimmäinen muistoni Petteristä?

Muistan kun Pentti saapui talliin ja mihin karsinaan oli tehty uudelle hevoselle tila. Tallissahan oli 7 karsinaa, jokainen vähän erikokoinen, tarkoitettu eri kokoisille ja näköisille eläimille. Penttiä varten risteytysponi Pepe oli siirtynyt toiselle puolelle käytävää ja pikkuponeille oli tehty pihattokarsina.

Oli pääsiäinen vuonna 2009, päivä oli muistaakseni sunnuntai, koska itse olin lähdössä kotiin vasta seuraavana päivänä. Sain siis olla paikalla Petterin ensimmäisenä iltana, katsella kuinka rauhallisesti poni jäi syömään iltaheiniään ja kuunnella uuden omistajan puheita kuinka ihmeellistä se oli. Tuolloin en ymmärtänyt kuinka tärkeä tuo ilta loppujen lopuksi oli. Toisaalta olin jännittynyt, koska seuraavana päivänä saisin hoitaa uutta hevosta, toisaalta vähättelin uuden omistajan hehkutusta kuinka hienoa tämä oli. Pentistä tuli Petteri välittömästi kun uudet omistajat saivat allekirjoitettua sopimukset, ja ymmärtäähän sen, eihän nuori, silloin 9-vuotias, voinut olla nimeltään Pentti.

Näin jälkikäteen ajateltuna, moni asia voisi olla toisin. Entä jos silloiset Petterin ostajat olisivatkin valinneet jonkin toisen hevosen? Olisiko se ollut tällainen kultakimpale? Olisiko se ollut minulle se minun hevonen? Tästä illasta alkoi ikuinen ystävyys. Tuolloin emme kumpikaan voineet edes arvata sitä, kuinka paljon tulisimme toisillemme opettamaan. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin kuinka paljon rakastan, ja etenkin kuinka paljon tarvitsen Petteriä. Haluan uskoa, että ponin on hyvä olla kanssani, ja että Petteri tarvitsee juurikin minua.