Vuoniksen matkassa: Joulukalenteri 4

Tähän kysymykseen olen vastannut muutaman kerran jo aikaisemminkin, mutta pohdin aina kuluvaa vuotta. Eli kysymys kuuluu:

Mikä on ollut parhain/kaunein/ihanin kokemuksesi hevosen kanssa?

Parhain kokemus tälle vuotta menee niille kahdelle hetkelle, kun huomasin Petterin olevan terve. Ensimmäinen oli keväällä, kuukausi viimeisen klinikkareissun jälkeen, olin maastossa ratsastamassa kunnes kotiinpäin tullessa mietin kuinka hyvin ratsastaminen sujuukaan. Se oli ihmeellistä, sillä Petteri ei ollut toiminut näin hyvin koko sinä aikana kun olimme olleet kaupungissa! Vasta kuukauden jälkeen lääkityksen lopettamisesta ponin käytös ja ratsastettavuus vaikutti olevan normaalia. Toinen hetki oli syksyllä, muutama kuukausi laidunkauden jälkeen. Tällä kertaa olin ajamassa, kun ihmettelin kuinka hyvin meillä sujuu. Poni ei yrittänyt singota mihinkään vaikka kärryt pomppi kuoppaan osuessaan kuinka sattuu, vaikka olimme käyneet kaverin kanssa yhdessä ajamassa ja vaikka ympärillä tapahtui mitä tahansa. Tämän jälkeen aloin pikkuhiljaa uskomaan, että ehkä mahalaukussa kuin suolistossakin olisi kaikki vihdoin hyvin. Hiekkaa, tai siis ylipäätään maata, Petteri ei ollut syönyt sitten laitumen, ja käytös oli todellakin sellaista kun sen kuuluikin olla. Hiekkakuvat olivat lähestulkoon puhtaat tämän syksyn kontrollin jälkeen. Luulen vihdoin onnistuneen!

28.11.2016 Evidensiassa hiekkaröntgeniä odotellessa

Kaunein muisto menee elokuulle, kun lähdin viimeistä kertaa ratsastamaan ennen kuin seuraavana päivänä pitäisi lähteä kotiin laitumelta. Olin suunnitellut paikat, joissa vähintään pitäisi käydä Petterin kanssa sinä kesänä. Viimeisellä viikolla toteutin kaikki, kävin uittamassa ponia mökillämme ja kävin kallioilla. Tälle hetkelle ei oikeastaan ole sanoja, mutta kuvat kertokoot.