Torstaina oli koulupuolen kilpailuharjoitukset ja tottahan meidän piti Petterin kanssa sinne mennä. Tosin siitä tuli täysi katastrofi. Sää oli ensinnäkin aivan kamala, mutta se ei meitä lannistanut. Muutama liukasteleminen tuulessa ja tuiskussa, mutta maneesille selvittiin eikä oltu kun n. 5min myöhässä aikataulusta. Onneksi tallin kello pelasti tilanteen olemalla jäljessä sen sopivat 5min. Tallissa riisuin ponilta heijastimet ja itseltäni toppavaatteet ja ei muuta kuin maneesiin lämmittelemään ravissa ja laukassa. Kaikki meni hyvin niin kauan kun tuli meidän vuoro aloittaa rata. Taisin jopa olla liian itsevarma Petteristä kun se meni lämmityksessä niiiin hyvin. Ajattelin että ei me voida kovin paljon huonommin mennä kuin viimeksi. Noh, ei muuta kun C-merkin kouluohjelmaa vm 1997 suorittamaan ja eiköhän juuri sopivasti alkutervehdyksestä poni päättänyt tehdä läjän ja tietenkään samaan aikaan ei voi liikkua. Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Koko radalla Petteri ei kuunnellut yhtään! Mihin unohtui lämmityksen hyvä vire? Ikinä en ollut ratsastanut niin huonoa rataa, mutta eikös pääasia ollut että oma tavoitteeni täyttyi: muistin nimittäin radan ihan oikein. Mitä väliä tyylillä kun maaliin asti päästiin.
Ja ettei päästä liian helpolla, tottahan ilmottauduin kahteen luokkaan. Radan jälkeen hieman keventelyä ja C-radan unohtelua ennen seuraavaa koitosta. Minusta tuntui että ponilla olisi ollut ihan liikaa virtaa, joten nyt laukkaamaan pääty-ympyrälle ja paljon ravia. Petteri pyöristyi ja tuntui todella hyvältä! Paremmalta kuin edellisessä lämmityksessä. En kuitenkaan odottanut liikoja, vaikka tästä suunta ei voinut olla kuin ylöspäin. K.N.-special. Se oli meidän seuraava rata. Alku lähti liiankin hyvin, kunnes pääsimme kiemuralle jossa oli hyvä kiihdytellä. Arvasin jo siinä että tästä ei tule hyvää jälkeä. Onneksi musiikki osui kohdalle ja pystyin keskittymään täysin vain Petteriin, nostin pään ylös ja ajattelin että minulla on maailman paras poni alla, ihan sama mitä pisteet on, ihan sama mitä muut ajattelee, ihan sama mitä tuomari kirjoituttaa paperille. Me annetaan nyt se mihin tällä hetkellä pystymme, mihin tänään pystymme. Ponilla on huono päivä ja minulla epäonnen loppuviikko, onko sen väliä? Eikö tärkeintä ole että yritämme ja osallistumme ja pidämme hauskaa? Ei aina tarvitse voittaa eikä olla hyvä päivä! Odotin ratamme pisteet ja totesin että oli jopa hiukan noloa saada alle 50%, mutta ainakin poni antoi kaikkensa jälkimmäisellä radalla ja se riitti tänään minulle.
Pitkän ja vaikean matkan jälkeen maneesilta kotitallille kuulin että emme olleet viimeisiä! Se antoi minulle vielä toivoa, ehkä emme hylkää vielä kouluratsastusta kokonaan. Ehkä pidämme vain pidemmän tauon.. Päästyäni Petterin kansiolle päätin vertailla viime kevään tuloksia samoista radoista. Tiesin tuloksen, mutta halusin silti verrata numeroita. N. 10% huonommat radat nyt kuin keväällä, onneksi yhdestä alueesta saimme paremmat pisteet tänään. Päivän tuloksina meillä siis C-rata 50,28% 4/5 ja K.N. 49,79% 8/9.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti