Päivän kysymys:
Ketkä ovat/ovat olleet elämäsi hevoset?
Onneksi saa olla monta, koska muuten valinta olisi liian vaikea ja olisin varmasti hypännyt tämän yli.
Jonsei se ole Hepuli niin se ei ole kukaan. Hepuli on opettanut oikeastaan kaiken hevosten hoidosta ja etenkin kunnioittamisesta, pitkäjänteisyydestä ja lojaalisuudesta. Ensimmäinen, no kai tätä hevoseksi voi sanoa vaikka on muuli, jonka olen päästänyt tietämättömyyttäni ja osaamattomuuttani irti. Hups. Ensimmäinen hevonen jolle olen opettanut kavioiden noston. Ensimmäinen hevonen jolta sain luottamuksen ja ikuisen ystävyyden. Ja kyllä, Hepuli on niin kunnioitettava että se on hevonen vaikka on siis shettiksen ja aasin risteytys. Hepuli on myös ensimmäinen jolle jouduin pitämään huulupuristinta ja kyllä tuntui pahalta, mutta kaviot kuntoon millä hyvänsä. Hän on ensimmäinen hevonen jota olen tosissaan harjannut, hoitanut, lenkittänyt ja etenkin kuunnellut. Itsekyydellä voisin sanoa että Hepuli muuttui minun myötä, mutta myös minä muutuin Hepulin myötä. Hän on vaan muuttanut liian kauas, näämme toki kesäisin, koska onhan minun ystäväni vähintään kerran vuodessa nähdä.
Lumikki. Tämä niin suloinen valkomusta poni. Tämä opetti minkälaisia tammat on. Lumikki oli ensimmäinen jonka kanssa jouduin ongelmiin. Hups. Ei sentään koskaan karannut, mutta yritti potkia ja teki mitä tahansa että ei lähtenyt kanssani lenkille! Ja tätä eläintä olen jahdannut vapaana pihasta talutukseen, eikä tietenkään ole koskaan suosiolla antanut kiinni. Lumikin kanssa tarvittiin oveluutta ja taitoa. Eikä tietenkään pysynyt koskaan aidoissa :) Taka-alan Pantteri muistuttaa ikuisesti minua siitä, että tulipalosta voi selvitä!
Leevi. Minun ensimmäinen kärryponi. Tämä opetti minut ajamisen saloihin ja ai että se oli kivaa! Ensikosketus ajamiseen ja valjastamiseen ja tottakai piti heti osata peruuttaa ponilla joka ei siitä pitänyt.. tai testasi kuskinsa. Toisinaan niin kiltti, mutta toisinaan niin ärhäkkä, mutta ihana.
Valitsin tämän kuvan siksi että tässä on myös Vekku, suomenhevonen joka muistuttaa minulle että älä koskaan luovuta tai et enää koskaan pääse hänen kanssaan maastoon. Mutta siis, Petteri. Tämä poni on opettanut minulle kaiken. Hän on mm. opettanut minut ratsastamaan. Kaikkein parasta tässä ponissa on, että hän tietää koska huijaa. Hän olisi voinut viedä minua 100-0 maastossa alkuaikoina, mutta ei koskaan sitä tehnyt. Aina meni lenkit joita pyysin, eikä pelännyt ohittaa kanssani edes tulta, vedestä puhumattakaan. Petteri on opettanut minulle loput mikä Hepulin kanssa oli mahdotonta.
Tätä ei voi unohtaa. Jörö. Hän opetti minulle menetyksen tuskan. Hän opetti minulle ajossa loput, mikä Leevin kanssa jäi kesken. Ensimmäinen hevonen jolla ajoin hiittikärryillä muiden nauraessa. Jörön kanssa pääsin hyödyntämään niitä oppeja joita Hepuli oli opettanut, kuten uskollisuutta ja luottamusta. Jörö saa myös kunniamaininnan siitä, että sai olla ensimmäinen jota pistin ja jolle käärin pintelit. Tätä jäin ehkä kaipaamaan eniten, koska en ole vielä nähnyt poikaa sitten maaliskuun 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti