Päivän kysymys:
Mitkä ovat hevosenomistamisen ihanat ja huonot puolet?
Aloitetaan huonoista puolista. Ikinä ei voi luvata mitään. Mistä voit tietää ettei hevosesi sairastu juuri tuolloin, etkä voi laittaa muita hoitamaan sairasta polleasi. Aina asioilla on tapana venyä, eikä siis aikataulut pidä ikinä. Tai ainakaan minun aikataulut eivät ikinä pidä, aina lähtiessään huomaan jonkun asian unohtuneen joten joudun palata takaisin tekemään sen. Tyhmää jättää aamuksi se minkä voi tehdä illalla, aamulla on kuitenkin aina kiire. Jos haluat vierailla toisella paikkakunnalla ja hevosesi ei ole täysihoitotallissa, joudut aina ylipuhumaan hoitajan, etkä siltikään voi olla kovin montaa päivää poissa. Päätöksen tekeminen. Sinun täytyy aina päättää viimeisenä mitä hevosellesi tehdään. Kukaan ei voi parhaiten selvittää hevosesi ongelmia muuta kuin sinä, joka tunnet eläimesi parhaiten. Kukaan ei tule sanomaan sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä. Tieto. Täytyy tietää liikaa, että pärjäät parhaiten. Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän on oletettavasti ongelmiakin, koska huomaat "viat" parhaiten. Toisinaan, ainakin minulla on liikaa tietoa, jos en tietäisi olisi toisaalta helpompaa, mutta toisaalta se ei ole hevosen parhaaksi.
 |
| Kuva: Maija |
Ja mitä ihania puolia. Sinulla on aina ystävä. Aina tiedät että joku odottaa sinua, ja vaikka haluat olla yksin, voit olla hevosesi kanssa. Jos kaipaat luottamusta, hevonen ei tule koskaan kertomaan mitä lenkillä tapahtui. Kun luottamus on kunnossa, voit vaikka ratsastaa ilman varusteita. Ja mikä parasta, voitte viettää aina aikaa yhdessä.
 |
| Kuva: Nea |
Onnistumiset. Tulet onnistumaan, et joka kerta, mutta välillä ja se on tärkeää. Olette molemmat onnellisia vaikka ei välttämättä voittoa tullutkaan. Pienetkin asiat riittävät. Meidän Petteri ainakin haluaa miellyttää ja tekee aina parhaansa, jonka ansiosta siis onnistumisiakin tulee. Tosin, pitää huonoistakin asioista löytää aina jotain hyvää.
 |
| Kuva: AmandaH |
Extreme. Toisinaan jokainen tarvitsee jotain toimintaa. Petterin kanssa ainakin aina tapahtuu. Voit mahdollisesti joko hypätä esteitä tai kaahottaa kiitolaukkaa maastossa, toisinaan pelkkä maastoreissukin riittäää nostattamaan sykettä. Petu on kolme kertaa minun aikana kaatunut etukautta ympäri; ensimmäisellä kerralla ratsastajana en ollut minä, taisi olla ponin ensimmäinen kesä uudella omistajalla ja olimme uittoreissulla, poni kellahti säikähtäessään nurin syvennykseen. Toisella kerralla ravatessa Petteri astui routakuoppaan ja teimme molemma kuperkeikat, tämä tapahtui pitkänä perjantaina kun täytin 18. Kolmas kerta oli tänä syksynä esteitä hypätessämme, kun poni tiputti ja astui puomin päälle, josta taas minä syöksyin selästä mahalleen ja poni kävi kyljellään. Onneksi vakavampaa ei käynyt.
Aina jotain hyvää tekemistä laatu seurassa. Pollet pitää sinut kaidalla tiellä ja aina löytyy tekemistä. Koskaan ei ole tylsää, jos poni on liikutettu, varusteet ja karsina puunattu ja mahdolliset heinät pussitettu, aina voi mennä siivoamaan tarhaa/tallia muuten tai korjata aitoja. Ja mikä tärkeintä, juuri tässä parhaassa ystävässä on sitä jotain mistä ei haluaisi ikinä luopua. Ja kun se aika sitten tulee, se ottaa kipeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti