Teimme sunnuntaina suunnitelmista poiketen pitkän maastolenkin jonka varrella poikkesimme katsomaan junia ja jokea. Ihana auringonpaiste ja lasku. Melkein saimme koko lenkkimme ajan nauttia syksyn viimeisistä säteistä. Petterikin tuntui nauttivan, sai laukata pitkästä aikaan muuallakin kuin radalla ja kentällä. Kokeiltiin myös uusia kuolaimia, vaikka niitä ei kyllä tarvittu. Petteri meni niin hienosti, jos ei lasketa mukaan muutamaa pysähdystä ja jumittamista. Matkalla tuli vastaan muutama ravi-ihminen hevosineen, lenkkeilijä koirineen ja geokätkeilijöitä, mukavaa kun täällä tuntemattomatkin tervehtii ja jää juttelemaan. Nämä hetket oli taas sitä kultaa! Vaikka jokainen hetki ja päivä on, niin nämä korostuu ja jää erityisinä mieleen.
Maanantaina kaverini tuli ajamaan Petterillä, ensimmäinen ns. ulkopuolinen ponin kärryillä mutta hyvin meni. Itse olin mukana Eetulla. Oli mukava nähdä kuinka hyvin poni juoksi, pitkin, matkaavoittavin askelin. Kevyet 11 rinkiä ajettiin, eikä ponit näyttäneet edes väsyneiltä tallissa. Pesun kautta Petteri pääsi vielä tutustumaan Teppoon ja Oskuun kun oikeat tarhakaverit on mökkeilemässä. Illalla oli vielä terapia. Talvikarvaa on kasvanut nyt niin paljon, että Petteriä ei saa enää kuivaksi kovin äkkiä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti