Viikonloppuna eteeni tuli tilanne, jossa "jouduin" ratsastamaan koulua pitkästä aikaa. Olinhan viimeksi ratsastanut Petterin kanssa kentällä mahdollisesti viime syksynä? Ja silloinkin vain hetken, koska kaverini oli ratsastanut ensin. Näytin vain niin sanotusti mallia, miten Petteriä pitäisi ratsastaa jos halusi sen menevän hienosti muodossa. Tämänkin jälkeen mieleni halaji radalle päästelemään kiitolaukkaa, vaikka satulasta ei ollut tietoakaan.
Tämänkin perjantaisen mielenpistoksen aloitin sillä, että lähdin lämmittämään radalle. Lähdin hissukseen ravailemaan shettiskaverin kanssa kilpailusuuntaan ja ei mennyt kauaakaan kun en enää pystynyt pitämään ponia käsissä, olihan minulla vain nivelet suussa. Hyvät lämmitykset, mutta mitä pienistä. Kierroksen jälkeen käänsin ulkoradalle ja hölkkäilin hieman ennen kuin menin kentälle. Eihän se aluksi mennyt kuin homsössä ja aloin jo menettää hermojani. Petteri kyttäili radalle ja huuteli, vaikka ketään ei näkynyt missään. Työstin kevyessä ravissa, että olisin saanut hieman rauhallisuutta ja laukkojen jälkeen se alkoi pikkuhiljaa onnistumaankin. Kävelyn jälkeen otin ohjat käteen ja mitä tapahtuikaan! Poni meni hienosti peräänannossa ravissa ja nyt pystyin jo menemään pätkiä harjoitusravia. Radalle kuitenkin tuli Petterin vanha tarhakaveri ja keskittyminen välillä herpaantui. Onneksi ratsuni keskittyminen riitti menemään pätkiä K.N. Specialista ja harjoittelemaan tulevaa näyttöä varten. Kun poni oli kerran niin hyvä, en viitsinyt harjoitella enempää. Jäähdyttely tapahtui jälleen radalla; otin vähän rauhallista hölkkää ja pikkuisen ratsulaukkaa. Verryttelyringillä hoidin kävelyt ja nautiskelin ihanasta ponista ja auringosta. Petteri on kuin onkin sellainen hevonen jonka minä tarvitsen.
Se siitä näyttöön reenaamisesta: lauantaina ajettiin kärryillä ja sunnuntaina tehtiin kevyt palauttava maastolenkki ratsain. Ehkä hieman innostuin kouluratsastuksesta ja tulemme mahdollisesti reenaamaan useammin kuin puolen vuoden välein. Viimeistään sitten kun lihakset on kunnossa!
Kiva blogi sulla ja ihania hevosia. Saitkin minusta uuden lukijan. Käyhän lukemassa minunkin blogiani, http://olipakerranhevonen.blogspot.fi/
VastaaPoista