11.12.2014

Joulukalenteri - Luukku 11

Toistaen hieman viime vuotta, mutta koska en silloinkaan avannut kaikkia luukkuja, niin en tee sitä nytkään.

Mistä nämä kysymykset?

Päivän kysymys:
Mikä on ollut parhain/kaunein/ihanin kokemuksesi hevosen kanssa?

Laitetaan vaan kulunut vuosi ajaksi, mutta silti näitä on vaikea valita. Kuten aiemminkin, kuvaillaan parhain, kaunein ja ihanin kokemus tältä vuodelta hevosiin.

1.6.2014
Ehkä kuitenkin se parhain muisto löytyy kesäkuun 1. päivältä kun lähdimme Petterin kanssa Laukaaseen työssäoppimaan. Ensimmäinen maastolenkkimme. Petteri hirnui koko matkan ja käveli niin rehvakkaasti. Ponin kuntoutus oli vasta alussa, joten muita askellajeja emme päässeet vielä kokeilemaan. Maastot kyllä vakuuttivat meidät molemmat ja silloin jo tiesin, että täältä olisi meidän molempien vaikea lähteä. Ilmapiiri ei heti alusta asti ollut lupaava, mutta kesän myötä sekin muuttui; saimme molemmat ikuisia ystäviä.


Kaunein kokemus sijoitetaan ihan alkuvuoteen kun kuljin silloinkin työssäoppimassa ravitallilla n. 8km päässä silloisesta kotitallista. Milläs muullakaan matka olisi taittunut paremmin kuin parhaan ystävän selässä tai kärryillä. Valitettavasti yhtään kuvaa ei tullut otettua itse matkasta, joka oli aina paras osa päivää. Sää oli silloin lähes lumetonta, tiet olivat jäässä ja silloin tällöin taivaalta satoi lunta. Ei tarvinnut kaatua pyörällä, ei tarvinnut miettiä onkohan aura jo käynyt. Matkaa taitettiin lähes tunti joka aamu ja illalla samainen matka taittui reilussa puolessa tunnissa. Molemmat olimme vuorauttu heijastimien peittoon, samoin kuin kärrytkin. Toisinaan vastaan tuli ihmisiä, jotka olivat katselleet meitä ikkunasta aamuisin ja eräs äiti sanoi lapsensa aamuisin odottaneen meitä!

Ihanin kokemus olkoon kesän ainoan näkemäni varsan syntymä. Muutama viikko meni jännittäessä iltaisin, joko tänä yönä. Jo päivällä, 7.7., syntymä oli varmaa. Pääsin/jouduin vetämään maaston sinä päivänä, alkumatkan puheenaihe olikin vain ja ainoastaan se, jos Ruusu sattuisi varsomaan lenkkimme aikana. Onneksi niin ei käynyt ja ilta huipentui telkkarista seurattavaan varsomiseen, jota loppujen lopuksi avusti tamman omistaja. Loppu hyvin, kaikki hyvin.




10.8.2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti