"Pitkän odottelun jälkeen Maija toi vihdoin päiväheiniä! Tosin nekin olivat verkossa, onneksi olen keksinyt hyvän taktiikan. Hyvä tarjoilu jatkui, kun jäätyneet vedet vaihdettiin. Yritin päivän aikana tutkia josko tarhassani olisi ollut jotain vielä syötäviä oksia, mutta koska ei ollut, päätin heitellä jo kaluttuja oksia ja palloa. Tykkään seisoskella monta tuntia yhdessä nurkassa, ja katsella sieltä vähän ylempää mitä Eemeli ja Pete puuhaavat, harmi vain kun en pääse haistelemaan heitä."
"Vihdoin Ellu käveli kohti tarhaani ja juoksin heti portille. Ylin lankku alas, ja tietenkin ensin kaadettiin vesiastia ja haettiin verkko ennen kuin sain huomiota, vaikka yritin kuinka pökkiä hänen selkäänsä kuonollani. Olin kiinni ennen kuin huomasinkaan ja sain luvan mennä portin ali, mutta.. miksi me ei mennä talliin? Ellu lähti kävelemään verkon kanssa kohti muita heppoja, pääsenkö muiden kanssa leikkimään! Ei.. nyt mentiin ohi ja.. heinälatoon? Miksi me mennään pimeään heinälatoon? Ai, sain maistaa palan heinäpaalista. Ai eikö? Lähdimme ulos ja tajusin, että heinäverkko jäikin sinne paalin viereen ja me jatkoimme suoraa mäkeä alas pellolle. Mitähän me tehdään, ja mitähän hauskaa keksisin tänään? Kävelin Ellun perässä, kunnes hän jostain syystä käskikin minut viereensä ja heitti narun kaulalle, OLIN VAPAA! Vou, mahtavaa.. Nyt täytyy näyttää, että olen luottamuksen arvoinen, ja kävellä kiltisti tässä. Ihanaa, saa ravata ja vielä irti! Paljon kehuja, taputuksia ja vielä oikein hali, käyttäydyinpäs hyvin. Saanko vieläkin kävellä vapaana? Olisin halunnut mennä moikkaamaan koiraa, joka haukkui pihassa, mutta en saanut, tyhmää.. Kiersimme vielä tallin pitempää kautta ja katsoimme kun Pete lähti ratsastukseen. Ennen tallin ovea päätin kuitenkin hyökätä pajujen kimppuun, yllätyksekseni sain jäädä niitä syömään. Jostain syystä Ellukin alkoi keräämään niitä, tosin yritin napsia niitä häneltä, olisihan se paljon helpompaa. Sain huomiseksi tarhaan pajuja, voi herkkua!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti