Huhtikuinen klinikkareissu

 Nyt kun aikaa on kulut tarpeeksi, aiheesta on helpompi kirjoittaa. Ponilla on ollut jo pidempään pieni patti pippelin päässä, jota olin näyttänyt vakituiselle eläinlääkärillemme. Hän oli sitä mieltä, että nämä ovat yleisiä ja kannattaa huolestua vasta, jos se vaivaa itse hevosta, nyt vain pidät sen puhtaana. Hyväksyin nämä ohjeet silloin, mutta jäin miettimään vastausta "huolestu vasta, jos se vaivaa hevosta". Eikös silloin ole jo liian myöhäistä? Annoin kuitenkin asian olla, koska olihan patti kovin pieni. Se alkoi kuitenkin kasvaa ja siitä valui verta, jolloin otin asian uudestaan puheeksi kyseisen eläinlääkärin kanssa. Tällöin vastaus oli, se kannattaa poistaa vasta kun se vaivaa hevosta eikä se saa vedettyä pippeliä enää sisään. Mitä?! Hyväksyin tämän, mutta aloin kotona heti tutkimaan löytyisikö netistä tietoa, tuloksetta. Lähetin kuvan toiselle klinikalle, koska halusin toisenkin mielipiteen. Vastaus tuli nopeasti, leikataanko ensi viikolla? Nyt oli näemmä kiire. En onnistunut järjestämään kuljetusta sekä muita asioita ihan niin nopeasti, joten leikkausaika varattiin huhtikuun 20. päivälle.

"Nyt oli näemmä kiire"

20.4.2020

Leikkauspäivän aamu koitti vihdoin ja olinkin ajoissa tallilla. Oli kamalaa, kun ponia ei saanut ruokkia aamulla, kun muut saivat heinänsä. Edellisenä iltana kengät otettiin pois. Peterin kanssa ei ole ikinä ollut ongelmaa koppiin menon kanssa, ja sinne se nytkin käveli ongelmitta. Saavuimme klinikalle, jossa meidät otettiin todella hyvin vastaan. Sain olla ponin lähellä siihen asti, kunnes se vietiin steriilille alueelle. Olin varma, että halasin poniani viimeisen kerran silloin, pelkäsin. Lähdimme kuljettajani kanssa syömään keskustaan, sillä leikkauksessa ja heräämisessä menisi muutama tunti. Varauduin pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Odotin, että klinikalta soitettaisiin, että nyt kävi näin. Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja palasimme muutaman tunnin kuluttua takaisin hiljaiselle klinikalle. Ketään ei näkynyt missään ja mietimme, onkohan leikkaus sittenkin vielä kesken. Huomasin kuitenkin vaalean ponin pehmustettujen ovien välissä olevasta raosta ja se oli pystyssä. Huokaisin helpotuksesta! Hoitajan tullessa meidän luo, hän kysyi, lähetetäänkö leikattu pala patologille tutkittavaksi. Nielaisin. Halusinko tietää? Kysyin, kannattaako se ja mitä sen tulos voi kertoa, paljonko se maksaa. Päätin kuitenkin, että pala tutkitaan, sillä lisäähän tieto tuskaa enkä halua ponini kärsivän. Juttelin leikanneen eläinlääkärin kanssa, leikkausajankohta oli ollut viimeinen mahdollinen, tämän jälkeen kasvain olisi voinut levitä siten, että pippelistä olisi jouduttu poistamaan iso pala. Hän oli yrittänyt poistaa niin paljon, että kaikki sairas kudos olisi poissa. Lähdimme kotiin tokkuraisen ponin kanssa.

Hoitajan tullessa meidän luo, hän kysyi, lähetetäänkö leikattu pala patologille tutkittavaksi. Nielaisin. Halusinko tietää?

20.4.2020

Peter vietti ensimmäisen vuorokauden karsinassa, mutta teimme tarhaan sairastarhan, ettei sen tarvinnut olla yksin sisällä. Sairastarhasta tuli kahden karsinan kokoinen, jossa toinen osa oli katoksellinen. Kävin joka päivä, kahden viikon ajan, kävelyttämässä ponia kaksi kertaa päivässä. Samalla lääkitsin ja putsasin haavan. Ensin kävelyt olivat todella lyhyitä, mutta tämän jälkeen pidensimme lenkkejä. Kahden viikon jälkeen siirsin ponin puolikkaaseen tarhaan siten, että tarhakaveri oli toisella puolella. Aloitimme varovaisen ratsastuksen. Kuukausi leikkauksen jälkeen, päästin ponit takaisin yhteen. Sitä jälleennäkemisen riemua oli uskomaton katsella. Rommi ymmärsi olla rauhassa.

"Kuukausi leikkauksen jälkeen, päästin ponit takaisin yhteen"

15.5.2020

En olisi uskaltanutkaan toivoa, että kaikki olisi sujunut näin hyvällä tuurilla ilman takapakkia. Kesäkuun alussa siirsin ponit laitumelle, mutta kaikki ei ollut hyvin. Peter stressasi kuljetusta, kuolasi ja hikosi. Onneksi nyt oli luvassa poneille rentoutumista ja tutustumista uuteen ympäristöön. Ne nimittäin pääsivät unelmien paikkaan, isolle laitumelle, jossa on metsätarha ja katos. Peter ei kotiutunut, mutta en luovuttanut. Kävin hyvin rauhallisilla lenkeillä sen kanssa ja ihan vaan oleiltiin yhdessä. Patologin tuloksia ei kuitenkaan kuulunut. Soitin klinikalle, että onko tulokset tulleet teille. Seuraavana aamuna klinikalta tuli sähköpostia ja tulokset olivat siinä. Pelkäsin ja syystä. Selvisi, että kasvain oli pahanlaatuinen. Maailmani romahti, tosin en tässä vaiheessa ymmärtänyt tekstistä puoliakaan. Kotona kävin tulokset uudestaan läpi, jolloin selvisi, että kasvain oli kyllä pahanlaatuinen, mutta se oli saatu hyvin pois ja uusiutumisprosentti oli todella pieni. Huokaisin. Silti tein sen päätöksen, että mikäli Peter olisi syksyllä huonossa kunnossa, emme palaisi kotiin. Jokaisesta hetkestä tuli entistäkin arvokkaampaa. Onnekseni hevosauto starttasi syysloman päätteeksi kyydissään kaksi ponia. Matka sujui ilman kummankaan stressiä. Kotiin on aina hyvä palata!

"Jokaisesta hetkestä tuli entistäkin arvokkaampaa"

Laitumella vielä 4.8.2020

Kyseiset kasvaimet ovat hyvinkin yleisiä hevosilla ja mietinkin, että miksei mistään tunnu löytyvän mitään tietoa. Huomaako ihmiset tällaisia, seuraavatko he omien kullannuppujen pippeleitä? Niin monelta hevosenomistajalta kysyneenä, vastaus on ei. Olen kertonut heille tämän samaisen tarinan, ja vasta sen jälkeen heidän silmänsä ovat avautuneet ymmärtämään, että myös sukuelintenaluetta tulee tarkkailla siinä missä hevosta muutenkin kokonaisuudessaan.

Hamppu - syöttämisen arvoista vai humpuukia?

Hamppu, oletteko kuulleet siitä? Kun töihin tuotiin ensimmäinen säkki kokeiluun olin ehdottomasti vastaan sitä hömpötystä. Trendituote, kuten chia-siemenetkin. Muutaman viikon hampun syöttämisen jälkeen totesin, että poneilla on paljon virtaa ja niitä on huomattavasti mukavampi ajaa. Olin silti edelleen hieman ennakkoluuloinen. Googlailin kuitenkin olisiko jollain kokemuksia huonolla kokemuksella. Löysin ainoastaan jälleenmyyjien sivuilta miten paljon hampussa on proteiinia ja välttämättömiä rasvahappoja. En ollut vakuuttunut. Hampun kokeiluerä loppui ja ponit laiskistuivat. Jos puoli desiä hamppua tuo shetlanninponeille noin huomattavasti virtaa, olisin toivonut uutta erää vireiden ponien toivossa. Toiveeni ei kuitenkaan toteutunut ja näin mentiin reilu puoli vuotta.

Hampun kokeiluerä loppui ja ponit laiskistuivat

Viime syksynä töihin tuli kuitenkin laatikollinen jotain hamppuöljyn tyyppistä, jossa oli mukana painavampaa tavaraa. Ilmeisesti suoraa se jäämä mikä tulee kun siemenestä puristetaan rouhetta. Mönjä oli inhottava syöttää, öljyä oli joka paikassa. Rasia meni kuitenkin rikki, öljy valui lopulta ämpäriin ja jäljelle jäi pelkkä kuiva mönjä. Huomattavasti mukavampi syöttä kuivempaa jauhetta. Poneissa ei ollut huomattavissa niin suurta muutosta kuin siemenen syötön aikana. Vanhimmat ponit alkoivat tiputtaa karvaansa vuoden vaihteessa ja huomioin shettiksellä, jolla yleensä on ollut todella huono karva näihin aikoihin, karva kiilsi ja oli todella hyväkuntoista. Hamppumönjäöljy siis vaikuttaa ainakin positiivisesti karvan laatuun. Tämä ei silti riittänyt vakuuttamaan minua hampun puolesta puhujaksi.

karva kiilsi ja oli todella hyväkuntoista

Olin talvilomalla ihanaisessa Laukaassa, meidän kesälomapaikassa. Omistaja näytti iltaruokintaa ja sanoi heidän kengittäjänsä kehuneen hevosten kavionkasvua Biotiini rakeen ansiosta. Hevoset sai myös hamppuöljyä, tästä ajattelin että onko täälläkin lähdetty tähän hömpötykseen. Loman jälkeen meillä kävi kengittäjä, joka kehui kaikkien ponien kavioita. Jopa se poni, jolla on ollut pidempään huonot kaviot eivätkä ne ole oikeen kasvaneet, oli kaikkein parhaimmat kaviot. Mitä?! Olin puulla päähän lyöty. Töissä hampusta on ollut apua ponien huonoon karvaan ja kavioihin, lisäksi se on tuonut lisävirtaa kaikille. Laukaassa hevosten kengittäjä myös kehunut kavioita. Olin myyty kokeilemaan itsekin.

meillä kävi kengittäjä, joka kehui kaikkien ponien kavioita

Petteri & Rommi 2.1.2018

Nyt on tarkoitus kokeilla toimisiko hamppu kavionlaadun parantamisessa ja kasvussa myös Petterin kanssa. Molemmat ponit ovat saaneet Chia-siemeniä koko talven ja se on tuonut kiiltävän, hyvinvoivan karvan. Rommilla oli viime talvena nimittäin hilseilevä, huono karva, mutta kavioit ovat olleet ihan hyvä laatuiset. Pari viikkoa sitten tilasin hamppuöljyä ja viime viikolla sain hampunsiementä. Ajattelin myös käydä kysymässä, josko Hankkija tilaisi meille Biotiini raettakin kokeiluun. Tulokset lienee näkyvän vasta syksyllä, mutta näin alkuun en ainakaan ole huomannut Petterissä mitään kummallista muutosta käytöksessä, eli liikaa virtaa hamppu ei meille ainakaan tuo.

Terveydeksi

23.5.2014

Muistan ajan kun Petteri oli aina terve. Se oli aikaa pienellä yksityistallilla, jossa kävi tuntemattomia pällistelemässä elukoita. Petterin siirryttyä hoiviini opiskelupaikkakunnalle, alkoi pikkuhiljaa olemaan ties mitä vaivoja. Tuolloin kävimme kovan taistelun hiekkaa vastaan. Raskasta, mutta monen vuoden jälkeen olemme päässeet kyseisestä vaivasta ja itse ainakin viisastuin paljon Petterin jätettyä maan nuoleskelu. En halua edes muistella niitä iltoja ja öitä kun taluttelin ähkyistä hevosta pitkin ravirataa silloisessa työpaikassani, tai sitä kun olin jo melkein hypännyt kotiin menevään linkkaan ja päätynyt kuitenkin perjantai-iltana kävelyttämään hevostani pitkin tallinpihoja. Iso kiitos kuuluu tallikavereilleni, joilta sain aina apua ja tukea. Viimeisin hiekkaähky oli uutena vuotena kolme vuotta sitten. Muistan elävästi kuinka olin kaksi kuukautta sitten muuttanut uuteen talliin, yrittänyt koko sen ajan totutella ajatukseen puolihoidosta, joka muuttui kuitenkin onnettomuuteni jälkeen muutamaksi viikoksi täysihoidoksi.. Soitto illalla kello 22 jälkeen vahvisti ajatusta puolihoidon huonoudesta. Miksi tallinomistaja soittaa vasta monta tuntia ähkyn oireiden alkamisen jälkeen? En nukkunut tuona yönä yhtään. Silti olen kiitollinen siitä, että kyseinen tallinomistaja yritti hoitaa omalla tavallaan Petteriä ja järjesti meidät klinikalle, istui kanssani koko tuon ajan pakkopilttuun vieressä ja vei jopa kotiin päivän päätteeksi. Vaikka reissu ei mennytkään niin kuin oli tarkoitus, poni saatiin nesteytettyä ja elävänä kotiin. Pakkopilttuu tapaturmaa hoidettiinkin monta kuukautta myöhemminkin.

Mahalaukun tähystyksessä klinikalla
17.2.2016

Parin vuoden takaisen mahahaavan muistanettekin. Minä ainakin muistan, senkin elävästi. Tuolloin ajattelin, että poni on kunnossa kahden lääkekuurin jälkeen kun mahalaukusta ei löytynyt enää haavaumia. Olin niin väärässä. Puoli vuotta viimeisen lääkekuurin jälkeen pystyin sanomaan ponini mahan ja suoliston olevan terve. Petteri kuitenkin oli välissä laitumella, ja vasta muutama kuukausi kotiinpaluun jälkeen mahahaava oli vihdoin selätetty. Silti vasta vuotta myöhemmin, eli tänä syksynä laidunkauden jälkeen, olen uskaltanut vähentää heiniä normaalin rajoihin. Eikä maannuolemisesta näy jälkeäkään! Paitsi omassa päässäni, kun pelkää että koska se taas alkaa ja psyllium -kuureja tulee syötettyä aika ajoin oman mielenterveyden vuoksi.

On Petteri sairastanut myös pari räkätautia ja kuumeiluja. Ensimmäinen lääkitystä vaatinut räkätauti oli jo opiskeluaikoina ja lähimmälle hevosklinikalle oli kuitenkin useampi kymmenen kilometriä matkaa. Onneksi jälleen tallikaverini suostui lähtemään viemään meitä klinikalle keuhkojen tähystykseen. Tuolloin ainut oire oli mahdoton liman tuleminen suusta, välillä rohiseva hengitys ja pieni yskähtely. Tauti selätettiin aika helposti lääkkeillä. 2015 juuri ennen laitumelle lähtemistä Petteri sairastui kuumeeseen. Onneksi tämä oli vain pientä, ei vaatinut lääkitystä ja meni aika nopeaa ohitse. Tänä kesänä ei mennyt aivan yhtä hyvin. Samana aamuna kun lähdimme laitumelle, kävimme klinikalla tähytämässä keuhkot ja hakemassa lääkekuurin, jota sittemmin jouduin hakemaan lisää kun tauti ei ottanut talttuakseen. Eipä ollut tullut ratsastajille mieleen, että hevosen yskähtelystä tulisi mainita myös omistajalle... Onneksi ei ollut pahempaa.

Mitäpä ei hyvä hevonen opettaisi omistajalleen? Jos yhä edelleen menee sormi suuhun neuvottomuudestaan kun Petteri sairastaa, niin kuinkahan monta tautia poni meinaa vielä opettaa minulle. Jos vuonohevonen ei syö, sen täytyy olla ähkyssä tai heinän pitää olla todella huonoa. Väärin! Silloin tämä vuonis on tulossa maailmanluokan kuumetautiin. Ei naurata sitten yhtään. Juuri kun olisi saanut itselle motivaatiota reenata ponin kanssa, niin taitaakin tulla pitempikin tauko liikutuksiin. Tein huomion jo aiemmin viime viikolla, että Petterin lanta on löysää. Sunnuntaina kuitenkin yö- ja päiväheiniä oli maassa luvattoman paljon. Poni oli suhteellisen pirteä ja kuumetta ei tuolloin vielä ollut. Suolistoäänet oli hieman vaimeat, mutta en huolestunut niistä, pikemminkin mahavyön laittamisesta kun poni samalla puri seinää. Ajatuksena heti uusiutunut mahahaava tai vuokraajien rajusti kiskoma satulavyö. Kävin ajamassa suhteellisen virkeällä ponilla, totutusti pesun ja jalkojen kylmäyksen jälkeen nakkasin ulos, ja tarjoilin iltapalan. Maanantaina kuitenkin poikkesin tallilla tutusti ennen töitä ja huomasin yöheiniä olevan edelleen heinäsäkissä ja maassa. Petteri puolestaan nökötti yhdessä nurkassa, ja siellä se oli maannutkin. Tämä jos jokin oli outoa. Hain pirteän ponin sisään ajatuksena seurata sen heinän syöntiä. Viisi tuntia myöhemmin oli tarkoitus lähteä ratsastamaan, mutta reissumme tökkäsi jo alkumetreillä. Heiniä oli syöty ehkä siivun verran ja kuumekin oli noussut. Monen ajatustuokion jälkeen päätin soittaa klinikalle; suolistoäänetkin oli nimittäin hieman vaimeat. Tulihan sieltä lääkekuuri veriarvojen perusteella. Tänä aamuna suolistoäänet olivat todella vaimeat, heiniä oli syöty yön aikana pari siivua, mutta kuume oli laskenut. Päätin hieman juoksuttaa ja kävelyttää Petteriä, ettei pahemmin ala ähkyillä. Ja sehän auttoi! Illalla suolistoäänet olivat normaalit, mutta kuume taas oli noussut. Taisi olla 9h pihalla liikaa tälle päivälle... Onneksi kerrankin melassivesi maistuu ettei kuivetu. Toivottavasti poni on taas kohta kunnossa ja päästään reenaamaan yhdessä, ennen kuin oma motivaatio taas karkaa jonnekin.

30.7.2017

Joulukalenteri 6

Itse Petteristä on puhuttu paljon, mutta hevosen hyvinvointi on paljon muutakin kun mietteitä miten harjoitellaan ja yritetään pitää suolisto terveenä. Minulla on myös todella iso rooli Petterin elämässä, joten tämän päivän kysymys kuuluukin:

Mitkä ovat parhaimmat ja huonoimmat puolesi hevosten kanssa touhutessa?

Danny varsanopetustunnilla 2011/2012

Parhaita puolia on todella paljon ja yhtä on todella vaikea valita. Rauhallisuus ja kärivällisyys ovat todella tärkeitä piirteitä minussa ja hevosten kanssa niistä on todella paljon hyötyä. Koulussa meillä oli varsapihatto ja oppilaiden tehtävänä oli oppitunneilla opettaa vuotiaille varsoille peruskäsittelyä ja ajo-opetuksen alkeita. Mikäli näillä tunneilla ei ollut kärsivällinen ja rauhallinen, varsat eivät olisi uskaltaneet luottaa minuun eikä siten tehdä niin kuin pyydettiin. Näistä piirteistä on myös todella paljon hyötyä nykyisessä työpaikassani lasten ja ponien kanssa, sama pätee niihin kuin koulun varsoihinkin

Kevät 2016

Päättäväisyys, josta toisessa luukussa puhuttiin jo riittävästi, kuuluu myös tähän. Mikäli näitä kolmea piirrettä minussa ei olisi, en olisi mitenkään selviytynyt haasteesta jonka sain viime keväänä. Eräs hevonen oli alkanut temppuilla omistajansa ratsastaessa, ja ehdotin että voisin ratsastaa sillä muutaman kerran. Hulluhan olin, kun halusin välttämättä sellaisen hevosen selkään, joka teki äkkikäännöksiä ja oli hypännyt pystyyn sillä seurauksella että oli kaatunut ratsastajan kanssa. Jos olisin antanut tuumaakaan tälle hevoselle periksi, olisin vain pahentanut tilannetta entisestään. Omistaja pääsi ratsastamaan muutaman kerran ilman ongelmia, mutta päätyi lopulta myymään hevosen luottamuspulan takia.

1.2.2013 Irtojuoksutus muuttui lopulta ilman varusteita ratsastamiseksi, sillä umpihangessa ei ollut kovin ihmeellistä itse tarpoa edestakaisin kahden hevosen perässä.

Onneksi minä olin oppinut luottamaan, sillä jos itse en uskaltaisi luottaa hevosiin tilanteessa kuin tilanteessa, olisin pulassa. Luottamukseen liittyy myös rohkeus, koska jos en olisi rohkea, en uskaltaisi luottaa. Ehkä kuitenkin kaikkein tärkein omista parhaista puolista on se, että olen johtaja laumalleni. Meidän täytyy ajatella kuin hevoset, ja koska hevosilla on aina lauma, se tarvii johtajan. Ihminen kuuluu aina laumaan, ja jos ei ole johtaja, hevosilta on turha odottaa kunnioitusta ja kuuliaisuutta. Sillä mikä on hevosten keskinäinen arvojärjestys, ei ole mitään merkitystä tässä asiassa, jokaisen hevosen kuuluu väistää ihmistä. Silti niin kauan kun haemme arvostusta hevosilta, myös meidän täytyy osata arvostaa niitä. Tiedon kerääminen on todella tärkeä taito, ja olenkin parhaaksi tavaksi kokenut sen, että kyselen mahdollisimman monelta ihmiseltä heidän mielipiteitään ja muodostan oman näkökantani sen mukaan.

15.4.2013

Huonoja puolia onkin todella vaikea itse havaita, mutta niitä löytyy kaikista. Saatan olla sokea joillekin asioille, enkä siis välttämättä näe asioita niin kuin ne pitäisi nähdä. Tämä ehkä korostuu kaikkein eniten rutiineissa ja ulkopuoliset ovat tällöin todella isossa roolissa kertomassa meille epäkohdista. Kaikista huonoin puoleni on itseni syyttäminen. Jos jokin menee pieleen, kuka muu siihen voi olla syypää kuin minä itse. Tärkeää ei ole niinkään se, kuka mokasi vaan pitäisi tietää mikä meni vikaan, miten sen voi korjata ja miten välttää sama virhe jatkossa. Olen myös melko varomaton Petterin kanssa. Luotan liikaa, jolloin teen ulkopuolisen silmin hulluja asioita. Saatan siis pestä ponin kavioita itse olemalla mahan alla, ratsastaa ohjat kaulalla esimerkiksi kun laitan hihoja hanskojen päälle ja talutan kilometrin pituisella narulla ponia tarhasta talliin ja toisinpäin. Toisaalta, Petteri on tottunut tähän käytökseeni eikä viitsi edes käyttäytyä huonosti. Tyhmää on silti luottaa niin paljon, koska Petterikin on vain eläin ja voisi yhtähyvin säikähtää jotain tai potkaista kärpästä mahan alla. Huonona puolena voin myös sanoa, että olen liian tarkka. Tai oikeastaan minut on opetettu liian tarkaksi, sillä koulussa karsinat piti olla todella hyvin siivottu kuiviketta säästäen, ja yksi kaveri kerran opetti, että käytävä pitää olla aina superhyvin lakaistu.

Hevostenhoidollisesti pidän itseäni melko taitavana ja pyrin näkemään asioita monelta kantilta. Kysyn neuvoa, jos jokin on epäselvää tai ongelmallista. Pyrin kasvattamaan omaa ammattitaitoani jatkuvasti perehtymällä uusiin asioihin ja ottamalla erilaisia haasteita vastaan.