Terveydeksi

23.5.2014

Muistan ajan kun Petteri oli aina terve. Se oli aikaa pienellä yksityistallilla, jossa kävi tuntemattomia pällistelemässä elukoita. Petterin siirryttyä hoiviini opiskelupaikkakunnalle, alkoi pikkuhiljaa olemaan ties mitä vaivoja. Tuolloin kävimme kovan taistelun hiekkaa vastaan. Raskasta, mutta monen vuoden jälkeen olemme päässeet kyseisestä vaivasta ja itse ainakin viisastuin paljon Petterin jätettyä maan nuoleskelu. En halua edes muistella niitä iltoja ja öitä kun taluttelin ähkyistä hevosta pitkin ravirataa silloisessa työpaikassani, tai sitä kun olin jo melkein hypännyt kotiin menevään linkkaan ja päätynyt kuitenkin perjantai-iltana kävelyttämään hevostani pitkin tallinpihoja. Iso kiitos kuuluu tallikavereilleni, joilta sain aina apua ja tukea. Viimeisin hiekkaähky oli uutena vuotena kolme vuotta sitten. Muistan elävästi kuinka olin kaksi kuukautta sitten muuttanut uuteen talliin, yrittänyt koko sen ajan totutella ajatukseen puolihoidosta, joka muuttui kuitenkin onnettomuuteni jälkeen muutamaksi viikoksi täysihoidoksi.. Soitto illalla kello 22 jälkeen vahvisti ajatusta puolihoidon huonoudesta. Miksi tallinomistaja soittaa vasta monta tuntia ähkyn oireiden alkamisen jälkeen? En nukkunut tuona yönä yhtään. Silti olen kiitollinen siitä, että kyseinen tallinomistaja yritti hoitaa omalla tavallaan Petteriä ja järjesti meidät klinikalle, istui kanssani koko tuon ajan pakkopilttuun vieressä ja vei jopa kotiin päivän päätteeksi. Vaikka reissu ei mennytkään niin kuin oli tarkoitus, poni saatiin nesteytettyä ja elävänä kotiin. Pakkopilttuu tapaturmaa hoidettiinkin monta kuukautta myöhemminkin.

Mahalaukun tähystyksessä klinikalla
17.2.2016

Parin vuoden takaisen mahahaavan muistanettekin. Minä ainakin muistan, senkin elävästi. Tuolloin ajattelin, että poni on kunnossa kahden lääkekuurin jälkeen kun mahalaukusta ei löytynyt enää haavaumia. Olin niin väärässä. Puoli vuotta viimeisen lääkekuurin jälkeen pystyin sanomaan ponini mahan ja suoliston olevan terve. Petteri kuitenkin oli välissä laitumella, ja vasta muutama kuukausi kotiinpaluun jälkeen mahahaava oli vihdoin selätetty. Silti vasta vuotta myöhemmin, eli tänä syksynä laidunkauden jälkeen, olen uskaltanut vähentää heiniä normaalin rajoihin. Eikä maannuolemisesta näy jälkeäkään! Paitsi omassa päässäni, kun pelkää että koska se taas alkaa ja psyllium -kuureja tulee syötettyä aika ajoin oman mielenterveyden vuoksi.

On Petteri sairastanut myös pari räkätautia ja kuumeiluja. Ensimmäinen lääkitystä vaatinut räkätauti oli jo opiskeluaikoina ja lähimmälle hevosklinikalle oli kuitenkin useampi kymmenen kilometriä matkaa. Onneksi jälleen tallikaverini suostui lähtemään viemään meitä klinikalle keuhkojen tähystykseen. Tuolloin ainut oire oli mahdoton liman tuleminen suusta, välillä rohiseva hengitys ja pieni yskähtely. Tauti selätettiin aika helposti lääkkeillä. 2015 juuri ennen laitumelle lähtemistä Petteri sairastui kuumeeseen. Onneksi tämä oli vain pientä, ei vaatinut lääkitystä ja meni aika nopeaa ohitse. Tänä kesänä ei mennyt aivan yhtä hyvin. Samana aamuna kun lähdimme laitumelle, kävimme klinikalla tähytämässä keuhkot ja hakemassa lääkekuurin, jota sittemmin jouduin hakemaan lisää kun tauti ei ottanut talttuakseen. Eipä ollut tullut ratsastajille mieleen, että hevosen yskähtelystä tulisi mainita myös omistajalle... Onneksi ei ollut pahempaa.

Mitäpä ei hyvä hevonen opettaisi omistajalleen? Jos yhä edelleen menee sormi suuhun neuvottomuudestaan kun Petteri sairastaa, niin kuinkahan monta tautia poni meinaa vielä opettaa minulle. Jos vuonohevonen ei syö, sen täytyy olla ähkyssä tai heinän pitää olla todella huonoa. Väärin! Silloin tämä vuonis on tulossa maailmanluokan kuumetautiin. Ei naurata sitten yhtään. Juuri kun olisi saanut itselle motivaatiota reenata ponin kanssa, niin taitaakin tulla pitempikin tauko liikutuksiin. Tein huomion jo aiemmin viime viikolla, että Petterin lanta on löysää. Sunnuntaina kuitenkin yö- ja päiväheiniä oli maassa luvattoman paljon. Poni oli suhteellisen pirteä ja kuumetta ei tuolloin vielä ollut. Suolistoäänet oli hieman vaimeat, mutta en huolestunut niistä, pikemminkin mahavyön laittamisesta kun poni samalla puri seinää. Ajatuksena heti uusiutunut mahahaava tai vuokraajien rajusti kiskoma satulavyö. Kävin ajamassa suhteellisen virkeällä ponilla, totutusti pesun ja jalkojen kylmäyksen jälkeen nakkasin ulos, ja tarjoilin iltapalan. Maanantaina kuitenkin poikkesin tallilla tutusti ennen töitä ja huomasin yöheiniä olevan edelleen heinäsäkissä ja maassa. Petteri puolestaan nökötti yhdessä nurkassa, ja siellä se oli maannutkin. Tämä jos jokin oli outoa. Hain pirteän ponin sisään ajatuksena seurata sen heinän syöntiä. Viisi tuntia myöhemmin oli tarkoitus lähteä ratsastamaan, mutta reissumme tökkäsi jo alkumetreillä. Heiniä oli syöty ehkä siivun verran ja kuumekin oli noussut. Monen ajatustuokion jälkeen päätin soittaa klinikalle; suolistoäänetkin oli nimittäin hieman vaimeat. Tulihan sieltä lääkekuuri veriarvojen perusteella. Tänä aamuna suolistoäänet olivat todella vaimeat, heiniä oli syöty yön aikana pari siivua, mutta kuume oli laskenut. Päätin hieman juoksuttaa ja kävelyttää Petteriä, ettei pahemmin ala ähkyillä. Ja sehän auttoi! Illalla suolistoäänet olivat normaalit, mutta kuume taas oli noussut. Taisi olla 9h pihalla liikaa tälle päivälle... Onneksi kerrankin melassivesi maistuu ettei kuivetu. Toivottavasti poni on taas kohta kunnossa ja päästään reenaamaan yhdessä, ennen kuin oma motivaatio taas karkaa jonnekin.

30.7.2017